Madrid on ihana

Niin se kolme kuukautta vaan hujahti jonnekin ja nyt just viettelen vikoja hetkiä kotona, matkalaukkuun sujahti yllättävän helposti kaikki tavarat (oon varma et oon unohtanut jotain oleellista ja siks se oli niin helppoa), kohta vien tavarat kaverin luo ja lähden yöjunalla kohti Lissabonia! Oon siellä pari päivää yhden opiskelukaverin luona ja sitten käväisen vielä Portossa pari päivää, tuun yheks yöks Madridiin ja sitten oliskin jo kotiinpaluun aika. On muuten sairaan halpa melkein viikon matka Portugaliin täältä, maksoin kaikista matkoista ja majoituksista noin 100 euroa! Melkein kaikki hinnat oli tarjoushintoja, tässä just vähän ennen joulua ei varmaan juurikaan matkusteta. Tähän kuuluu siis 10h yöjuna Madrid-Lissabon (25e), bussi Lissabon-Porto (20e), kaks yötä hostellissa Portossa, johon kuuluu aamupala ja hostellissa on kattoterassi (20e!) ja 9h bussi Porto-Madrid (30e). Kelpaa todellakin. Lentäminenkin olis tosi halpaa, mutta jos vaan voi niin matkustan mieluummin muilla kulkuvälineillä, pääsee näkemään maisemiakin enemmän, eikä mulla varsinaisesti ole kiire mihinkään.

Mutta siis tämänkertainen asia ja aiheeni on se, että Madrid on ehkä paras kaupunki missä olen ikinä asunut ja aattelin nyt jakaa syitä miks tämä on aivan mieletön paikka.
Eli siis Madrid on ihana, koska ...

- Retiron puisto on todella tarpeellinen henkireikä tässä metropolissa ja se on aivan ihana puisto, josta löytää joka kerta jotain uutta.

 

- On ihan luonnollista lähteä yhille, juhliin tai mihin vaan vaikka vasta yheltä yöllä

- Alle tunnin matkan päässä on upeita keskiaikaisia kaupunkeja

- Sekä mahtavia patikointimahdollisuuksia

- Voi tavata latinoita missä vaan

- Ei voi ikinä tietää aamulla miten päivä tulee loppumaan

- Viinilasi maksaa halvimmillaan euron, maksimissaan kolme ja se kaadetaan mututuntumalla, ei ole senttilitroilla välillä

 

- Voi syödä melkeinpä mitä ruokaa vaan koska vaan (vaikkapa jätskiä myöhään illalla koska jätskibaarit on auki)

- Mojitot on sairaan hyviä ja niitä saa kaikkialta

- Voi shoppailla halvalla Stradivariuksessa, Bershkassa, Pull & Bearissa, Leftiesissä... Kaikissa lempikaupoissa siis

- Voi tulla baarista kotiin ensimmäisillä metroilla kuuden jälkeen aamulla

- Jos haluaa kuitenkin tulla taksilla, ei sekään maksa juuri mitään

- Real Madrid ja Santiago Bernabeu

- Voi asua niin lähellä keskustaa ja työpaikkaa ja kaikkea oleellista että voi hoitaa koko elämänsä kävellen

- Voi syödä churroja luvattoman halvalla

- Voi tuijotella salilla toinen toistaan komeampia miehiä (tosin se on sitten eri asia, kuinka moni niistä on homo :D)

- Julkinen liikenne on aivan mielettömän hyvä ja toimiva

- Mun alue Malasaña on varmasti ihanin kaupunginosa maailman kaupungienosien historiassa, täällä on kaikki mitä ihminen voi haluta ja tällä on aivan oma luonteensa, kadut on kapeita ja täynnä elämää ja aina aivan eri näköiset aamulla, päivällä tai illalla

- Joka kulmassa on joku ihana, omaperäinen kahvila, baari tai ravintola (varsinkin nimenomaan juuri täällä Malasañassa)

- Ravintoloita löytyy joka lähtöön, varsinkin aidot meksikolaiset ravintolat on parhautta

- Oven on parhain pitsaravintola _ikinä missään_

- Voi kävellä yksin yöllä kotiin ilman mitään ongelmaa

- Voi päästä hengittää raikasta ilmaa ja unohtaa kaupungin melun kävely- ja köysirata (tai metro) matkan päässä Casa de Campossa. Myös Templo de Debod sopii todella hyvin tähän tarkoitukseen.

- Tää kaupunki ei nuku koskaan

- Sunnuntaipäivän tekeminen voi joulukuussa olla vaikka tällaista (tässä mielessä ei ole oikein ikävä Suomeen :D)

Sellainen on ollut mun Madrid tänä syksynä, tykkään aikas todella kovasti.

Empire state of mind

Mitäköhän sitä New Yorkista kertoisi. Se on ollut aina mun niin kuin muutaman muunkin bucket listilla ja paikka minkä oon aina halunnut nähdä. Oltiin Nykissä vissiin neljä kokonaista päivää ja vaikkei se ollutkaan hurjan paljon, oli se ihan tarpeeksi mielestäni ja nyt voi ainakin sanoa, että se on tullut nähtyä :) Hyvin usein ku matkustan johonkin rakastun niin totaalisesti et sinne on pakko päästä uudestaan tai siitä on ainakin haaveiltava :D New Yorkista mulle tuli semmonen olo, että oli upea nähdä se ja kaupunki oli todella vaikuttava, koska se oli uusi mutta samalla kuitenkin niin tuttu, koska sen on miljoonassa elokuvassa ja sarjassa nähnyt. Mutta nyt se on nähty, eikä mulla ole suurta tarvetta päästä takaisin. Yleensä olisin kaupunkilomilla valmis muuttamaan aina sinne paikkaan, mutta en osaa edes selittää että miks ei New Yorkista jäänyt sellaista oloa. Ainoa minkä olisin kyllä halunnut kokea olisi ollut Gossip Girl -kierros, jota ei valitettavasti ollut tarjolla niinä päivinä kun siellä oltiin. GG on tunnetusti paras sarja ikinä!

Tää on yksi niistä suurimmista syistä miks en pidä yhtään Yhdysvalloista valtiollisena toimijana. Propaganda siitä, kuinka ne "puolustaa vapautta" ja tekee hyvää ympäri maailmaa on vaan käsittämätöntä ja sitä on niin järjettömissä paikoissa kuten juurikin Empire State Buildingin huipulla ja sen alkukierroksella. (Anteeksi mun on vaan mahdotonta olla tuomatta mielipiteitäni esiin :D)

Aloitettiin ensimmäinen kokonainen päivä (tytöt oli tullut edellisenä päivänä jo aikasemmalla lennolla kun minä, niin ne oli ehtinyt vähän kiertelemään jo) ihailemalla maisemia itseoikeutetusti Empire State Buildingista. Maksoi hunajaa mut oli sen arvoista! On New York yläilmoista kyllä ihan oma lukunsa. Pienen shoppailukierroksen ja hotellisiestan jälkeen käveltiin Central Stationin kautta Times Squarelle ja käytiin syömässä taas Fridaysissa, ah ne ribsit on vaan niin sairaan hyviä *-* Käytiin vielä toisenkin kerran siellä ku tyttöjenkin oli pakko kokeilla myös mun hehkuttamia ribsejä :D Madridissakin se paikka on nyt tullut testattua, mutta ei kyllä yltänyt aidon Jenkeissä syödyn ruoan tasolle. Syömisen jälkeen istuskeltiin Times Squarella portailla aika pitkään kattelen ihmisiä ja ihmisvilinää ja nauraen tyypille, joka pyöri siellä portailla, huusi välillä "group selfie" ja kävi ottamassa ihmisten kanssa kuvia, aika hauska oli kyl.

"Serena-portaat" !

Päätettiin ilta ihailemalla aikas upeaa kaupunkimaisemaa meidän hotellin (joka oli aivan huippu ja ah nam mikä aamupala) kattoterassilta. Kuvat ei tee oikeutta, mutta vähän nyt näkyy kuitenkin.

Seuraavana päivänä otettiin tavoitteeksi Central Parkissa nopea kierros, METin portaat (ihan vain Gossip Girlin takia) ja myös vähän Upper East Sidea. Oli muuten aikasmoinen helle koko ton ajan, niin ihan kävi kyllä todellakin urheilusta tuntien kävely, pelkkä Manhattankin on kyllä aivan käsittämättömän kokoinen, tuntuu et samoin kuin Miamissa myöskään Nykissä USA ei ilmeisesti vaan noudata samoja mittakaavoja kuin Eurooppa, tai siis kaikki on niin mielettömän suurta ja välimatkat pitkiä. Raskasta tällei Euroopan kaupunkeihin tottuneelle, joissa useimmiten ydinkeskusta ja tärkeimmät nähtävyydet on edes jollain tasolla kävelymatkan päässä.

Jannika ja Anette lähti tutkimaan Harlemia ja mä aattelin mennä vielä hetkeksi pyörimään Central Parkiin ja kävellä vielä vähän lisää myös Upper East Sidella, jos löytäisin jotain GG-juttuja. Näin mun mielestä ihan niiden koulun näköisen paikan, tai siis se etupiha näytti just siltä, miltä joissain jaksoissa. Saattaa myös olla, että keksin koko jutun (eikä Jannun mielestä se näyttänyt ollenkaan siltä koululta) mut päätinpä sen ja muutaman muunkin tutun näköisen talon kohdalla, että ainakin mulle ne sai luvan olla niitä oikeita paikkoja :D
Tosiaan hullu oli helle ja meinas tulla noutaja hakemaan ku kävelin ympäri keskuspuistoa ittekseni ja etsin ruokaa samalla. Miten voi olla mahollista ettei niitä ruokakojuja ikinä ole juuri silloin kun niitä etsit? No lopulta löysin vesipisteen sentään ja puiston ulkopuolelta aivan ihanaa juustokakkua, joten elämä alkoi hymyillä vähän enemmän. Bussilla raahauduin lopulta hotellille ja oltiin kaikki pitkän päivän takia kyllä niin poikki, ettei haluttu edes poistua hotellihuoneesta muuten kun syömään. Illalla saatiin myös oikein kunnon kaatosade ja myräkkä ja siinä meillä olikin "leffaa" poikineen kun katottiin hotellin ikkunasta todella vaikuttavaa salamointia. Ne osui aina samaan, korkeimpaan taloon, joka siis varmaan tarkoituksella toimi ukkosenjohdattimena. Mutta oli aikasmoinen näytös!

 

 

Pakollinen kuva mun "vapauskoruista"

Seuraavana päivänä kierreltiin Sohossa vähän kauppoja ja me Jannikan kaa suunnattiin siitä Brooklynin sillalle ja Brooklynin puolelle. Anette vanhana New Yorkin kävijänä keskittyi sen aikaa oleelliseen, eli shoppailuun ;D Seikkailtiin China Townin kautta sillalle. Oli kyllä aika käsittämätön se China Town ja sitä edeltänyt Little Italy, sillä ne ihan tosissaan vaihtu jo yhden kadun ylittäessä aivan erilaisiksi ja varsin kokonaisvaltaisiksi, China Townissa tosiaan aivan kaikki oli myös kiinaksi kadunkylteistä alkaen ja tuntu että näky vaan kiinalaisia(/aasialaisia yleisesti?) ihmisiäkin.

Brooklynin silta oli kyllä sekin (yllättäen) jäätävän kokoinen. Siinä kuumuudessa meinas loppua usko jossain puolen välin kohdalla mutta kyllä me ittemme selvitettiin ulos Manhattanilta kunnialla. Ei mitenkään ihan älyttömästi kierrelty Brooklynissa tai ei menty kovin "syvälle", mutta mä en kyllä noin pintaraapaisulta saanut siitä irti sitä mitä leffoista ja sarjoista välittyy. Mutta tosiaan, ehkä se oli liian pintaraapaisu. Löydettiin kyllä todella halvat pitsapalat aivan ihanasta pienestä paikallisesta pikaruokakojusta, se olikin yks ruoka mitä piti ehdottomasti syödä.

*-*

Vikana päivänä ehdittiin tehdä vielä nopea shoppailuhyökkäys Victoria's Secretiin (oon aina ajatellut, että niitä ostetaan vaan merkin takia enkä koskaan oo ymmärtänyt sitä, mut ne on kyllä oikeasti tosi hyviä alusvaatteita!) ja tulipa löydettyä myös viime hetkellä Converset (matkan toiset) 20 dollarilla, oli kyllä niin halvat ja hienot, et eihän niitä voinut olla ostamatta! Kaikilla lähti lennot eri aikoihin, koska Jannika meni Pariisiin, Anette oli saanut suoran lennon Helsinkiin, koska ne osti matkan aikasemmin kun mä ja mä tulin sitten perässä Lontoon kautta. Menin kuitenkin lentokentälle samaan aikaan, JFK:lla kului aika ihan nopeasti seuraten Brasilia-Kolumbia puolivälierää muutaman muun fanin kanssa. Lähettiin New Yorkista 4.7. eli kansallispäivänä eikä päästy siis varsinaisesti näkemään juhlallisuuksia, mutta mulla oli hyvä tuuri ja sain hienoimman nousun ikinä. Mun lento lähti iltahämärällä juuri kun kaikkialla alkoi ilotulitukset juhlan kunniaksi ja taivas oli aivan pilvetön, eli sain ihailla yläilmoista niitä, oli todella hienon näköistä!

Noniin oliskohan tässä nyt vihdoin sitten nää reissujutut, eihän tässä mennyt kun puoli vuotta :D Seuraavaksi on suunnitelmissa ainakin yksi teksti Madridista, kolme kuukautta on mennyt aivan järjetöntä vauhtia ja alle kahen viikon päästä oon jo Suomessa, hämmentävää.