Viides kerta toden sanoo

Joo-o tässä on kulunut semmonen kuukausi Ranskan reissusta jo. Tähän väliin tulee perinteiset selitykset siitä, kuinka oon ollut ihan sairaan kiireinen, mutta nyt kun olis pikkasen aikaa, on kiinnostus kadonnut jonnekin. Eikä mulla toisaalta mitään ihmeellistä sanottavaa olekaan, Pariisi oli näin viidennelläkin kerralla ihana :) Jannika on tosiaan jo muutamia vuosia siellä asunut ja on tullut sitä moikattua siellä jonkun verran. Näin monennella kerralla on nähtävydet aika lailla kierretty jo (tosin en oo vieläkään käynyt esim. Louvressa!), joten pääpointti on yhteinen aika ja nauttiminen. Varsinkin kun ekan kerran vuoden 2009 jälkeen päästiin Aneten kanssa lähtemään yhdessä sinne ja samaan aikaan osui Jannikan synttärit, suurin osa ajasta vietettiin jutellen, pitäen tosi kivat synttärijuhlat, shopaten ja syöden todella hyvin. Kyllä me vähän käppäiltiin myös ympäriinsä ja tavoite oli päästä katakombeille, mutta siellä oli niin kovat jonot ettei mitään toivoa.

// Ok bueno ya hace casi un mes que regresé de Francia, pero este mes ha sido loco con las tareas, no he tenido tiempo (ni energia) para escribir. Jannika,  una de mis mejores amigas vive en París ya desde hace cuatro años y esta vez era la quinta vez que la visité, así que ya he visto todas las cosas "obligatorias" y ahora el punto era pasar tiempo tranquilamente con mis amigas y hablar mucho, especialmente porque esta vez fui con la hermana de mi amiga que también es muy buena amiga mía. Pasamos la mayor parte del tiempo relajando, comiendo bien y haciendo un poco de compras. También era el cumpleaños de Jannika, así que tuvimos una fiesta para ella en su casa. Me gustó mucho París como siempre!

Un restaurante cubano, yam la comida allá <3

Jotain uutta pitää kuitenkin jokaisessa reissussa olla, ja tällä kertaa se oli Disneyland! Jannika valmistui kandiksi tänä keväänä ja mun ja porukoiden lahjana oli tarjota lippu Disneylandiin, kun se ei siellä vielä ollut käynyt. Olin ite innoissani ku pikkulapsi, ja olihan se aika jännä paikka! Todella absurdi ja hyvin todentuntuinen samaan aikaan, ne kaikki laitteet on kyllä uskomattomia. Ei kauheesti käyty laitteissa kun oli niin hirveät jonot, lähinnä vaan kierreltiin ympäriinsä (ja Aten tuntien vietettiin aika paljon aikaa kaupoissa.. :D), mutta ne muutamat laitteet missä käytiin, oli kyllä aika vaikuttavia, varsinkin yksi vuoristorata, josta ei voinut tietää kuinka hurja se on ennen siihen astumista ja joka menikin sitten pirun kovaa ja pää alaspäin. Oli tosi hauskaa, ja onhan Disneyland kuitenkin yks semmonen asia, joka on kiva kokea.

// De todos modos hay que hacer y ver algo nuevo cada vez que me voy a París y esta vez era ir a Disneyland. Era una experiencia, es un lugar tan absurdo e irreal, pero muy interesante! Pasamos muy bien el día viendo casi todo lo que había en los dos parques. El billete costó mucho, pero vale la pena ir una vez en la vida allá, es un lugar increíble.

Oon tosiaan ollut jo aika monta kertaa Pariisissa, mutta en ole vielä kertaakaan nähnyt muuten Ranskaa. Nyt meiän reissu oli yhteensä 6 päivää, joten siihen jäi hyvin aikaa käydä jossain muuallakin ja juuri sopivasti olin tutustunut mun kaverin kaveriin, ranskalaiseen Keviniin vajaatta kuukautta aikasemmin, kun se oli Suomessa käymässä. Se asuu Rennesissä, Bretagnen pääkaupungissa, parin tunnin junamatkan päässä Pariisista, ja oli sit just sopiva kohde retkelle. Mulla oli siellä aika tasan 24 tuntia aikaa, ja kyllä siinä ajassa ehittiin käydä Mont Saint Michelillä, joka on semmonen vanha luostarisaari ja aina vuorovesien vaihdellessa sen ympärillä on joko maata tai merta. Ilmeisesti yksi koko Ranskan kuuluisimmista nähtävyyksistä, tosin ite en ollut koskaan kuullutkaan aikasemmin (joka varmaan ihan omaa sivistymättömyyttä). Upea paikka! Mulla ei oo kauheesti kuvia, eikä ne juurikaan tee sille oikeutta, kannattaa googlettaa jos haluaa parempia kuvia, niitä nimittäin todella on. Muuten vähän käytiin kattelee illalla Rennesiä ja syömässä crepsejä ja juomassa siideriä, jotka on molemmat varsin paikallisia ja nam tosi hyviä. Seuraavan päivän Pariisiin paluu oli oma tarinansa, menin semmosella kimppakyydillä Pariisiin, koska se on huomattavasti halvempaa kuin juna, mutta matkassa oli jonkun verran mutkia, ja lopulta oli ihan minuuteista kiinni, että ehdin lentokoneeseen.. Pikkasen stressaavaa. Mutta maisemat matkalla oli upeita, tosi nättiä toi ranskalainen maaseutu, aivan oma maailmansa, ja siihen olis kiva tutustua enemmänkin vielä :)



// Como dicho, ya he estado en París varias veces pero nunca fuera de la ciudad y esta vez que tuvimos seis días en total, quería ver algo diferente. Había conocido un chico francés, Kevin, un mes antes cuando él estuvo en Finlandia visitando su amiga que es mi amiga también. El vive en Rennes que es una ciudad unas dos horas en tren de París así que era perfecto para un viaje pequeño. Estuve allá en total por 24 horas y en este tiempo pudimos hacer bastantes cosas. Fuimos a Mont Saint-Michel, una isla que tiene un monasterio antiguo. Está muy cerca del mar en una bahía, anteriormente era accesible por vía terrestre en los momentos de marea baja, y por vía marítima cuando la marea era alta. Ahora hay una carretera allá. Era un lugar muy bonito, me gustó mucho! En mis fotos no se puede apreciar tanto la belleza de la isla, les recomiendo que ponganlo en Google para ver mejores fotos del lugar :) En la noche fuimos a cenar algo muy típico del area, crepes y cidra, era muy rico! El viaje para volver el próximo día a París era muy interesante. Fui en coche compartido porque es mucho más barato que en tren y por el tráfico en París el viaje tomó mucho más que pensamos y llegué al aeropuero el último momento para poder hacer todavía el check-in, era bastante estresante.. Pero los paisajes eran realmente bonitos, el campo francés es hermoso.

Kirjoitin sittenkin nähtävästi aika paljon, en vaan osaa olla soopaamatta :D

Leijonasydän

Käytiin Essin kaa tänään kattomassa toi uus Dome Karukosken leffa Leijonasydän, ja vau, oli aikas vaikuttava. Hirveä, mutta todella hyvä. Se kertoo siis suomalaisesta rasismista ja uusnatseista ja pohjana on rakkaustarina. Todella vahva ja raju, ei mitään kevyttä viihdettä, mutta oikeesti, menkää kattomaan, ihan mielettömän hyvä!

Ja oli muutenkin aikas mielenkiintoinen leffakokemus.. Päästiin todistamaan, että kyllä vaan niitä Suomen pitää olla valkoinen -ajattelevia idiootteja löytyy ihan elokuvateatterista asti. Siinä samalla rivillä meidän kanssa istui joku keski-ikäinen, suoraan sanottuna semmonen helvetin juntti perussuomalainen pariskunta, luultavasti vähintään kännissä ja se mies vaikutti olevan vähän aineissakin. Ne kommentoi siinä kovaan ääneen koko ajan jotain. En ite kuullut kunnolla, että mitä, mutta jotain todella laadukasta luultavasti, ainakin kerran kuulin sanan neekeri, ja kun elokuvassa mainittiin jotenkin se, että kun yksi päähahmoista, suomalainen tummaihoinen poika, menee joskus lukioon, kuulin naisen kommentoivan "ei tommoset neekerit muuhun kuin amikseen päädy.." Että näin. No jossain vaiheessa kaikilla alkoi mennä hermot, ja ihmiset ympärillä käskivät heidän olla hiljaa, että muut voivat keskittyä elokuvaan. Eiväthän he tietenkään hiljenneet, ja lopulta heidän edestään riviltä mies kääntyi ja sanoi, että on poliisi, ja yritti saada heidät poistumaan salista. Joku kävi hakemassa henkilökuntaa paikalle ja vihdoin sanaharkan jälkeen tää pariskunta suostui poistumaan. Oi että kun ne kaks oli taas tätä kansakunnan kermaa <3 Välikohtauksen takia leffasta meni ehkä 10 min hukkaan ja kun häiriköt oli saatu poistettua, kelattiin elokuvaa taaksepäin ja poistuessamme kaikki saivat uuden leffalipun hyvitykseksi. Tosi kivasti tehty, koska eihän toi tietenkään mitenkään elokuvateatterin vika ollut. Oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kokemus..

En nyt ala sen enempää kertomaan mielipiteitäni uusnatseista ja rasismista, ehkä sarkasmistani voi jo nähä mun henkilökohtaisen halveksunnan kaikelle tommoselle Valkoisen Suomen puolesta, isänmaa ensin -ajattelulle. On hirveää, että elokuvan hahmot eivät todella ole pelkkää fiktiota vaan tollasia rajoittuneita idiootteja ihan tosissaan tästä maasta löytyy. Vaikka Suomileijonalla alunperin tietenkin on hieno isänmaallinen tausta, se on mulle ainakin heti semmonen ehdoton ei -tekijä. En ikinä vilkaisisi toista kertaa jätkää päin, jolla olisi se edes kaulakoruna, saatika tatuoituna itseensä.

Nojoo, se siitä. Menkää oikeesti kattomaan toi leffa! En yleensä perusta suomalaisista leffoista kauheesti, mutta toi on näkemisen arvoinen. Ja trailerin voi kattoa täältä.

// Fui con mi amiga a ver una nueva película finlandesa, que se llama "Leijonasydän", así "El corazón del león" o algo así. La película es de uno de los mejores directores finlandeses, Dome Karukoski, y cuenta del rasismo en Finlandia y de un grupo de neonazis. Normalmente no me gustan tanto las películas finlandesas pero esta era muy buena! Aunque muy fuerte y violento al mismo tiempo, no es el tema más alegre del mundo.

Y lamentablemente no es un tema totalmente de ficción.. En Finlandia en general no ha habido muchos extranjeros. Ahora todo el tiempo es un país con más multiculturalismo y más matrimonios multiculturales lo que genera que hay niños que quizás no parecen tan finlandeses (tan rubios) pero que lo son de verdad. Y ellos tienen que enfrentar al menos un poco de rasismo toda su vida. Y después hay unos idiotas, unos neonazis que son el máximo ejemplo del racismo. Dicen que los extranjeros vienen para robar nuestros trabajos, mujeres etc. y que la única "raza" buena es la raza totalmente rubia y finlandesa.. Finlandia tiene que ser pura y blanca, y las otras razas contagian nuestra patria por la cual nuestros abuelos lucharon y que más mierda dicen. Ejercen su "ideología" golpeando inmigrantes y finlandeses que para ellos no son bastante finlandeses. A mí me da asco y rabia que alguien puede pensar así, especialmente cuando normalmente viven su vida sin trabajar con el dinero que les da el gobierno..

Y bueno eso de "El corazón del león" viene del escudo de Finlandia, que es un león y el símbolo nacional y oficial de Finlandia que usan el presidente y los ministerios etc. (y también el equipo nacional de hockey sobre hielo!) Al mismo tiempo es un símbolo para nacionalismo y patriotismo que especialmente a los neonazis les encanta tener como un tatuaje. Claro que amar a la patria está bien, pero tener el león es visto aqui como algo exagerado y como una cosa de los mal educados, normalmente rasistas, que les gusta demasiado el alcohol y que votan al partido de "los verdaderos finlandeses" y piensan que Finlandia tiene que ser solo para los finlandeses y todo lo que viene del extranjero es mal (la única cosa buena es el alcohol más barato traído de Estonia). Personalmente, lo encuentro increíble que alguien pueda pensar así. En el cine también había una pareja de esas estrellas de nuestra sociedad (sarcasmo, entienden?) .. Comentaron todo el tiempo la película en alta voz con comentarios de calidad (no), y ya en la mitad de la película las personas alrededor de ellos empezaron a decir que callense por favor, no pueden hablar en alta voz porque la gente quiere concentrarse en la película. Bueno, continuaron con sus comentarios y al final alguien fue a decir a los trabajadores para que salga la pareja de molestando los demás. Pues, era toda una experiencia ver esa película al menos. Nunca he visto eso pasar que tienen que echar alguien del cine. Ah los finlandeses borrachos con sus opiniones que no deberían decir a nadie <3

Pero bueno, aquí tienen el trailer si quieren ver :) De verdad era una película muy buena y habla de cosas lamentablemente culturales y no tan bonitas de Finlandia, es muy fuerte pero interesante y al final es una historia de amor bonita. (y espero que entiendan mis explicaciones en español, quería hablar sobre la película y como me hizo sentir, pero esto no es quizás el mejor texto mio :D)

Eihän täs oo taas mitään järkeä

Joo-o ei mulla oikeastaan muuta. Yhtäkkisesti ikivanhat jutut alkoi kaivella, vaikka oon fine, ok, yli ja kaikkea muuta. Jos tästä hetkestä alkaen ihan tosissaan vihdoin jättäis menneisyytensä taaksepäin, ymmärtäisi lopullisesti että se on vain menneisyyttä ja keskittyisi tulevaisuuteen. olisko hyvä diili? Jooko.

Ja saako avautua siitä, kuinka mun tekisi niin suunnattomasti mieli jättää yks kurssi kesken uudestaan (tein sen jo viime vuonna, koska en vaan jaksanut sitä ikuista henkistä mollaamista) vaikka se tarkoittais sitä, ettei musta voisi tulla kandia tänä vuonna. Oon vaan kyllästynyt tähän, että lähes joka sunnuntai loppuu samalla lailla, aina pitää kirjoittaa joku n. 1 sivun juttu espanjaksi (eli naurettavan lyhyt, kamoon voisitko tosissaan saada sen vaan aikaiseksi) ja aina nukkumaanmeno venyy, koska en vaan kykene siihen. Ei mulla oo energiaa lähteä kirjoittamaan mitään, kun tiedän että se joka tapauksessa haukutaan vaan lyttyyn, sun miljoonat virheet otetaan ruodittavaksi kaikkien edessä ja vaikka kuulee ihmisiltä, että mun espanja on hyvää, ei se ikinä ole tarpeeksi hyvää. Ihan oikeesti, miten jaksaa edes yrittää, kun se on kuitenkin huonoa?

Ei hätää, en ole lopettamassa enkä luovuttamassa, vaikka aina kamppailen näiden samojen juttujen kanssa. Kyllä tää kunnialla vedetään läpi, vaikka tuntuukin tällä hetkellä tulevan ennätyspaljon paskaa niskaan opiskelujen suunnalta. Kaikesta tästä angstista huolimatta mun elämä on aikas ihanaa,  välillä on vaan pakko saada olla negatiivinen. Oli paras Ranskan reissu tossa viime viikolla, koitan löytää pian energiaa kirjoittaa siitäkin :)