 |
| Pääsiäisenä ihanassa säässä ekaa kertaa mökillä ja grilliruokaa, ah mikä kesäfiilis! |
Hei taas todella pitkästä aikaa! Aiempi kerran kuukaudessa kirjoitustahti on nähtävästi vaihtunut kerran kahessa kuukaudessa tahtiin.. No mutta nyt tulee muutosta, sillä vihdoin on (melkein) se himoitsemani toukokuu, ja tiättekö mä oon ihan just kandi! Just muokkasin kypsyysnäytteen kuntoon, ja se olikin sitten viimeinen asia, mitä mun piti tähän tutkintoon kirjoittaa <3 Nyt vaan venailen, että saisin viimeiset arvosanat ja sitten ens viikolla voin viedä kaikki suoritusmerkinnät tiedekuntaan ja valmistua!! Just eilen mun opettaja oli arvostellut mun kandin, ja sain siitä vitosen, eli parhaimman arvosanan! Fiilis on mieletön, sen kandin eteen on nimittäin stressattu ja tehty töitä ihan hulluna, aivan mahtavaa saada siitä noin hyvä palkinto.
Mut juu kandista teen ihan oman kirjoituksensa, ja muutenkin postauksia alkaa varmaan syntyä taas vähän useammin, mulla nimittäin vihdoin monen kuukauden jälkeen on vähän vapaa-aikaakin :o Ehdin jo tossa kiireisimpänä aikana unohtaa, että mitä se semmonen käsite kuin vapaa-aika oikein tarkoittaa. Noh senkin takia tänä keväänä oon käynyt läpi hieman useampiakin hermoromahduksia, mutta ehkäpä tää vihdoin tästä.
Mutta siis nyt palaan muutamaan juttuun, jotka on tapahtunut jo tammi-maaliskuussa, joista on pitänyt pitkään kirjoittaa. Ensinnäkin tän tekstin otsikko on mun mielestä yks parhaimmista elämänohjeista, joita voi musiikista saada, eli Pariisin Kevään Pikku-Huopalahti-biisistä. Kun mun perulainen kaveri viel oli täällä, käytiin Pariisin Kevään keikalla Tampereella. Älkää kysykö miks se tykkää musiikista, jonka lyriikoista se ei ymmärrä mitään (mäkään en tajua että miksi :D), mutta tykkää kuitenkin ja mä rakastan tota bändiä! Keikan jälkeen rakastan vielä enemmän, aivan mahtava tunnelma, ihania kappaleita ja oltiin melkein eturivissä. Ennen encorea ne poistu lavalta suoraan siitä mun vierestä ja olisin halutessani voinut koskettaa Arto Tuunelaa, mut ei sit ihan kehannut. Ah varsinkin Meteoriitti, se on mun oodi Perulle ja siihen liittyy niin paljon muistoja, mahdoton selvitä siitä biisistä ilman kyyneleitä. Christian otti näitä kuvia ku mä keskityin vaan nautiskelemaan hetkestä, kiitos sille!
Käytiin Tampereella myös Näsinneulassa ihailemassa maisemia. Toi oli ihan maaliskuun alkua, Näsijärvi oli vielä jäässä ja maisemat upeat, varsinkin auringonlasku todella nätti. Istuttiin siellä lähemmäs pari tuntia ihan vaan nautiskelemassa rauhasta.
Silloin kun Christian oli täällä, tuli tehtyä ton Tampereen lisäksi paljon "turistijuttuja" ja muutenkin kaikkea kivaa, jota ei olisi ehkä muuten tehnyt, joten niistä fiilistelyä vielä. Kuvat on aika talvisia, mutta ei se mitään, parempi myöhään ku ei milloinkaan muistella sitä melkein-talvea mikä täällä oli :D
Käytiin mm. Rautatientorilla luistelemassa. Ihan hyvin toi yks veti, ei ees kaatunut kertaakaan, mutta muuten ei meno mitään päätähuimaavaa ollut. Enpä itekään oo luistellut varmaan pariin vuoteen niin olin kyllä kans vähän hukassa. (Sori muuten kaikki kuvat tässä kirjoituksessa on kännykällä otettuja, ja mun rakas nokiani on vähän heikko kuvanlaadun kanssa..)
Suosittelen ehdottomasti menemään joskus Suomenlinnaan talvella! Siellä ei ollut yhtään ketään, mitä ei ikinä tapahtuis kesällä. Oli tosi nättiä! Ja oli kiva nähdä ne samat paikat, joissa on kesällä monen monta kertaa käynyt, myös talvella hieman erinäköisinä. Okei myös oli noin -20 astetta, joten ihan ymmärrän ettei kukaan muu hullu lähtenyt sinne Siperiaan. Onneks ei kuitenkaan tuullut! Sen 20 astetta pakkasta voi viel ottaa, mut jos siihen lisättäis tuuli, tulis kyllä ruumiita.
 |
| Mul oli hei neljät housut päällekkäin ja silti meinas jäätyä :D |
Noniin siinä nyt jonkun verran kuvia. Ainiin btw, mun pieni ahdistus siitä, ettei oo mitään matkoja konkreettisesti tiedossa, on muuttunut aika radikaalisti. Just pääsiäisenä olin Jannikan ja sen Pariisin kavereiden kanssa Barcelonassa muutaman päivän. Barcelona oli ihana kuten aina ja siellä oli jo aika lämmin, niin pysty istuskelemaan puistoissa, rannalla ja terasseilla. Olin vaan kipee koko matkan, ja jaksoin vain finrexin ja buranan avulla, niin mulla meni koko reissu vähän plörinäksi. Mutta sen verran mitä pystyin olemaan meiningeissä mukana, oli kivaa! Niin ja sit kesäkuussa odottaa aikasmoinen reissu, kun siskokset lähtee vihdoin valloittamaan maailmaa, mitä meiän on tosi pitkään jo pitänyt tehdä. Edessä on kolme viikkoa reitillä Miami-Jamaika-Puerto Rico-New York, kaikki muu vielä aikas auki, mut eiköhän tuu aikas upeeta! Ja sit viel heinäkuussa ihan miniloma mun veljen kanssa Kööpenhaminaan, liput oli niin halvat, et olis ollut melkein rikos olla ostamatta niitä, ja ihana päästä vihdoin Kasun kanssa jonnekin matkalle. Juu että nyt näitä reissuja on tässä jonkin verran kertynyt taas ja töitä on pakko tehä hulluna kerätäkseen rahaa, mutta ei se mitään :D
