Surffausta ja mahtava fiilis

Nyt on yksi asia bucket listilta koettu, nimittäin surffausta testattu! Oli niin sairaan siistiä, ja suunnittelin, että oikeesti pyrin tämän jälkeen käymään ees kerran viikossa surffitunneilla. En halua jättää sitä vaan tohon yhteen kertaan ja siihen et pääsin ehkä kaks kertaa kunnolla seisomaan asti, eikä sekään ollut kauheen oikeaoppista, haluisin ihan tosissaan osata :) Siitä oli jonkun verran apua, että osaa lumilautailla, mutta on toi kuitenkin aivan erilaista, lautaillessa maa ei lähe alta toisin kun meri on koko ajan liikkeessä. Oli toi aika pelottavaakin, ei se että kaatuu, vaan se että kuinka paljon voimaa meressä oikeasti on, tossa kuitenkin loppujen lopuksi ollaan täysin sen armoilla. Mutta tosiaan, en tosiaan jätä tota yhteen kertaan, kyllä haluan päästä niin paljon paremmaksi vielä. Jäi niin suuri into päälle, että haluaisin viettää vaan koko ajan rannalla, mutta tällä viikolla ei ole ehtinyt vielä uudestaan, ensi viikolla sitten toivottavasti :)

 Hullun vaikeeta se tosiaan kyllä on, pääsin monta kertaa jollain tapaa pystyyn, mutta en saanut jalkojani tarpeeksi auki, niin jäin liian taakse, ja kaaduin sen takia. Yhden kerran se onnistui aivan täydellisesti, ja tulin melkein rantaan asti. Oli se niin hieno tunne, että tosiaan pakko päästä vielä uudestaan, että saa sen tunteen taas. Surffaus vaatii kyllä paljon vartalonhallintaa ja hallintaa laudasta. Ja nyt vielä oli koko ajan opettaja auttamassa, katotaan mitä sitten tapahtuu, kun ekaa kertaa yrittää kunnolla itse. En voi vieläkään vaan kyllin korostaa, kuinka rakastuin tohon lajiin :)

Suomessa ollessani tein kolmannessa periodissa yliopistolla yhden kurssin, sen mistä täälläkin tuskailin. Tänään olin saanut opettajalta sähköpostin, jossa hän antoi palautetta tehtävistäni ja oppimispäiväkirjastani. Kurssilla oli varmaan lähemmäs sata oppilasta, mutta hän sanoi, että hän halusi muutamalle lähettää palautetta ja minä olin yksi niistä. Tuli aivan mielettömän hyvä fiilis, sillä palaute oli tosi hyvää, ja saan kurssista arvosanan 5, vaikka mielestäni kirjoittamani tekstit eivät olleet mitenkään mielettömän hyviä. Opettaja tais olla eri mieltä :)

"En pysty laittamaan palautetta kaikille alue- ja kulttuurintutkimuksen lähestymistapoja -kurssin suorittaneille, mutta muutamia täsmäiskuja pystyn tekemään. Sinä kuulut joukkoon, jolle tekee mieleni pieni palaute laittaa. Olen juuri lukenut oppimispäiväkirjasi ja kaikki harjoitustyösi, ja selviydyit kaikista hienosta - myös niistä turhauttavista ja ärsyttävistä teksteistä. Arvosanaksesi tulee 5.

Oppimispäiväkirjasi alussa mainitset, ettet ole ennen sellaista kirjoittanut. Olit kuitenkin ymmärtänyt suoritusmuodon aivan oikein ja pidin kovasti tyylistäsi poimia muutamia keskeisiä luennolla käsiteltyjä asioita ja miettiä, mitä ne sinulle merkitsevät. Hyvin meni!" "... Kirjoitat, että olet vaihtamassa Latinalaisen Amerikan tutkimusta pääaineeksesi ja että ensi vuonna olisi kandivaihe vuorossa. Oppimispäiväkirjan lopun pohdintaasi vastaisin, että tämän kurssin suoritusten perusteella olet aivan varmasti kyllin kypsä ryhtymään oman tutkimuksen tekoon!"

Olen vaan niin mielettömän onnellinen tosta, epäilyttää niin usein omat taidot, että niin hienoa kuulla, että nähtävästi osaan kyllä :) Tosiaan aion syksyllä vaihtaa Latinalaisen Amerikan tutkimuksen pääaineekseni, ja vaikka olen ollut varma aika kauan jo siitä, että se on oikea päätös, tuntuu se tuon viestin jälkeen vielä oikeammalta, ja ekaa kertaa olen jopa vähän innoissani siitä, että ensi lukuvuonna kirjoitan kandia, ja varmaan jostain aika mieluisastakin aiheesta.

Ja vielä yksi hyvä uutinen tähän on se, että noin tunnin päästä lähetään bussiasemalle ja sieltä alkaa 9h bussimatka kohti sademetsää! Pääsiäisen viettoon siis, meitä lähtee 11 hengen porukka, ja tulee kyllä varmasti ikimuistoista. On aika jännää, sillä mä en oikeestaan ees tiiä mitä kaikkea tehdään, sillä yksi Vanessa on hoitanut kaikki käytännön järjestelyt, mä oon vaan lähössä mukaan ja ihan pihalla kaikesta :D Joka on yllättävän kiva tunne! Sen verran tiiän, että mennään ainakin la Mercediin ja Oxapampaan (voi googlettaa jos haluaa) ja että varmasti ainakin trooppisuutta ja upeita maisemia tiedossa.

On tää elämä ihanaa :)

Vamos Perú!

kuvat rpp.com ja weheartit

Eilen täällä elettiin jalkapallohuumassa. Peru pelasi MM-karsinnoissa Chileä vastaan ja voitti lopulta 1-0! Perun ja Chilen suhteita vois verrata Suomi-Ruotsi suhteisiin, joten toi voitto oli perulaisille ihan hirveän tärkeä, varsinkaan kun ne ei oo vissiin moneen vuoteen voittanut Chileä vastaan. Eli oi sitä jalkapallohuumaa! Olin viime kesänä Espanjassa just jalkapallon EM-kisojen aikaan, ja sekin oli mahtava kokemus, mutta oli täällä vielä kovempi meininki, vaikkei puhuttu kuitenkaan vasta kun yhdestä karsintaottelusta ja ilmeisesti niitä on vielä 6 jäljellä, ja lähes kaikki olisi pakko voittaa, jos mielii päästä Brasiliaan 2014 pelaamaan.

Oltiin kahen mun kämpän tytön (Elizan ja Ofirin) kanssa kattomassa peliä isolta screeniltä yhessä hostellissa, ja siellä oli varmaan 50 muutakin ihmistä ja aivan mahtava meininki! Huh sitä huudon ja turhautumisen määrää, kun oltiin niin monta kertaa lähellä tehdä maali ja huh sitä juhlinnan ja lentävän oluen määrää, kun maali vihdoin tuli vaan muutama minuutti ennen pelin loppumista. Oltiin Mirafloresissa, ja kun peli loppui ja lähettiin ulos hostellista, oli lähikadut suljettu autoilta ja kaikkialla oli ihmisiä juhlimassa. Katoin just tota pelikalenteria, ja onneksi tuun olemaan täällä vielä kahden seuraavan pelin ajan (paitsi et ei hitto, tajusin just et ne on juuri silloin kun ollaan suunniteltu Antin ja Mimmin kaa Rion reissua, nyt meiän täytyy kyllä miettiä uudet päivämäärät :D), nautin aivan suunnattomasti tosta jalkapallohuumasta. Urheilu tuo mun mielestä ihmisistä esiin sellaisia tunteita, joita ei muuten saa esille ja se näkyy kaikista selkeiten kun oma maa pelaa. Se yhteisöllisyys on vaan jotain aivan upeata, ja eilen me kaikki oltiin perulaisia <3

Anteeksi kuvien äärimmäisen huono laatu, mutta en halunnut ottaa salamalla. No ainakin ehkä vähän välittyy tunnelmaa ja näkyy, että oli paljon porukkaa. Tuolla oli paljon sekä perulaisia että ulkomaalaisia ja joihinkin tutustuttiin pelin jälkeen. Oli muuten hauska, kuinka Suomikin oli kunnolla maailmankartalla, kaikki tuntui tietävän sen, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Suomi oli pelannut Espanjan kanssa tasapelin. Hyvä Suomi! Myöhemmin mentiin baariin (mun eka kerta täällä!) ja oli kyllä hauskaa :) Musiikki erilaista kun Suomessa kun soitettiin niin paljon espanjankielistä musaa ja kaikki tanssi ihan kunnolla. Mä tykkään kyllä tanssia, mutta esim. salsaa en osaa yhtään, eikä multa lähe lantiosta luonnollisesti ihan samanlaista liikettä kuin latinoilta, niin kun olin varsin hämmentynyt kun yritin yhden jätkän kanssa tanssia salsaa :D Ehkä mä opin vielä, täytyis vaan kehtaa antaa mennä, eikä ajatella liikaa.

Tänään oltiin tossa kohtuulähellä shoppailemassa :) Siellä oli tollaisia pieniä kauppoja ja kojuja monen kadullisen verran ja niissä saatiin monta tuntia aikaa kulumaan. Oli kyllä tosi kivaa ja oli mukava nähdä vähän uutta aluetta tästä läheltä. Muuten tää loppupäivä on mennyt ihan hengaillessa vaan, ja Earth Hourin ajan oltiin täällä melkein pimeässä ja höpötettiin kaikesta. Tykkään tästä mun kodista ihan hirveästi, kun meillä on niin mukavaa porukkaa, ja on hauskaa kun voi viettää aikaa yhessä. Aluksi mulla oli yksityisyyttäkin, kun mulla oli oma huone, mutta nyt tossa pari päivää sitten muutin Conchitan kanssa samaan huoneeseen, kun meille tuli uus ranskalainen tyttö tänne, ja tullaan Conchitan kanssa niin hyvin toimeen, että halusin tehdä sille palveluksen, ettei se joudu jakaa huonetta ihan tuntemattoman kanssa. Ja sain vaihtokaupassa tähän huoneeseen kuuluvan vessan ja suihkun, joka on mahtava juttu varsinkin siinä vaiheessa, kun alkaa tulla talvi, eikä sitten tartte seikkailla ulkokautta toiseen kerrokseen suihkuun. Tää huone on onneks sen verran iso, että on hyvin tilaa molemmille ja ainakin vielä tuntuu menevän tosi hyvin yhteiselo, kun tullaan niin hyvin toimeen :) Onhan tää aika hassua näin pitkän aikaa jakaa huone jonkun kanssa, mutta onpa ainakin kokemus tämäkin.

Tokassa kuvassa yhdistyy pari oikein perulaista juttua, eli inkakola ja kiinalainen ruoka. Täällä noita ravintoloita kutsutaan nimellä chifa ja niitä on tosi paljon. En ees tiiä, miksi niitä on niin paljon, mutta usein niiden työntekijät on kyllä ihan perulaisia. Lupaan selvittää tän jossain vaiheessa tarkemmin, jos jotakuta kiinnostaa :D Mutta ruoka on tosi hyvää! Ja muutenkaan ei perulaista keittiötä turhaan kehuta, täältä saa ravintoloista tosi hyvää ruokaa, ja halvalla.

Huh enpä tiiä mitä ihme tekstiä varsinkin tässä loppuvaiheessa oli, kun oon koko ajan samalla kattonut leffaa, niin keskittyminen vähän heikkoa :D Nyt voisin mennä nukkuu, että on huomenna energiaa, sillä mennään aamulla surffaamaan! Olen tosta aivan älyttömän innoissani, oon aina halunnut päästä kokeilemaan. Seuraavassa tekstissä tulee varmaan sitten siitä raporttia :P

I feel good

...I knew that I would. Tossa kun edellistä kertaa kirjoitin niin oli tosiaan vähän ahdistus päällä ja seuraavana päivänä jatku sama fiili. Tuntui vaan yksinkertaisesti siltä, ettei ole energiaa mihinkään ja haluaisi kaikista mieluiten vaan maata sängyn pohjalla. Mikään ei tuntunut sujuvan ja meni hermot ihan sairaan nopeasti. Mikä lie yhtäkkinen kulttuurishokki oli, toivoin vain että se menisi ohi ja onneksi tuntuu menneenkin, nimittäin nyt on taas hyvä olo ja into kaikkeen takaisin :)

Tänään olin yliopistolla 12 tuntia, aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Oli hullua! En oo varmaan koskaan viettänyt noin kauaa aikaa missään koulussa muuten kuin kirjastossa opiskelemassa, mutta luennoilla ei todellakaan. Ei mun kaikki tiistait onneksi tule olemaan tollaisia, mutta kun tällä viikolla me saadaan käydä kaikilla luennoilla ja testata, että mitä sitten lopullisesti ensi viikolla halutaan ottaa kun meidän pitää ilmoittautua kursseille. Joten testasin sitten kunnolla :D Aamulla oli ensin etnografía andina -kurssi, joka käsittelee Andien asukkaiden etnisyyttä ja heidän kulttuuriaan. Hirveän mielenkiintoinen oli kyllä, mutta en varmaan silti ota sitä, kun on sen verran muitakin kursseja tiedossa. Sen jälkeen menin kirjallisuuden luennolle (tai oikeastaan se on 1900-luvun runoutta), jota mua ei mitenkään älyttömästi innostaisi ottaa, mutta on pakko, sillä Latinalaisen Amerikan kirjallisuus kuuluu pakollisena meidän opintoihin, eikä mua todella innosta tehdä sitä Suomessa, sillä sen opettaja on hieman hmmh.. mielenkiintoinen. Kyllä toi runouden kurssi ihan mielenkiintoiselta kuulosti ja opettaja oli todella hauska, joten eiköhän siitä kiva tuu :) Tosin siihen pitää tehdä "ihan pikkuinen essee vaan .. minimissään 10 sivua" .. 10 sivua jonkun runon analysointia? Juu toki, aivan pikku juttu. Ja tämä essee tietenkin vielä väli- ja loppukokeen ja monen luettavan tekstin lisäksi. Nojaa, en jaksa vielä murehtia asiaa :D

Ton luennon jälkeen oli pari tuntia vapaata ja sen jälkeen ketsuan tunti. Sitä olin odottanut tosi paljon, ja se kyllä todella täytti mun odotukset, oon nyt jo aivan rakastunut! Se ei ole varsinaisesti sitä, että meille opettettaisiin ketsuaa vieraana kielenä, niin että oppisi juttelemaan jokapäiväisistä asioista, vaan siinä enemmän keskitytään kielioppiin ja sitä kautta opitaan kieltä. Toinen tärkeä osa on kertoa kulttuurista, joka avautuu sitten sen kielen kautta. Opettaja on semmoinen nuori mies, jota oli ihanan helppo ymmärtää, ja oon tästä kurssista mielettömän innoissani! Kuinka hienoa voi olla opetella kieltä ja kulttuuria, jossa on esimerkiksi kaksi erilaista tapaa ilmaista menneisyys, joista toisella ilmaistaan sitä, mitä on oikeasti tapahtunut ja toisella sitä mitä on alitajuisesti tapahtunut kun ei ole ollut tietoinen, vaikkapa unissa tai jos on ollut liian humalassa. Kuulostaa niin jännältä, enkä malta odottaa et opin lisää :)

Sen kurssin jälkeen mulla oli tunti aikaa ennen seuraavaa ja koska opettaja oli sanonut, että se on jo vienyt kurssilla tarvittavat paperit "fotocopiadoraan", josta voi käydä ostamassa kopiot, niin ajattelin että mullahan on nyt hyvin aikaa hakea ne. No, menin tälläisen jonon perälle ja aloin jonottaa.. Eka tossa jonotetaan kertomaan, minkä kurssin paperit haluat. Sitten meet toiseen jonoon, että pääset maksamaan kopiot ja sen jälkeen odotat vielä jonkin aikaa, että paperit valmistuu. Jonotin, jonotin ja jonotin vielä hetken lisää ja kello alkoi pian lyödä kuus ja mun seuraava kurssi alkaisi pian.. No olin siinä vaiheessa jo aika lähellä ja aattelin, että mä voin sitten vaikka myöhästyä, en voi nyt luovuttaa. Aika tasan tunnin jonottamisen jälkeen pääsin siihen ekalle tiskille asti ja kerroin asiani. Ja olinkin sitten jonottanut tunnin vain kuullakseni, ettei heillä ollut niitä kopioita vielä (vaikka opettaja oli niin sanonut), mañana sitten.. Hieman kiehuin tuossa vaiheessa! No mutta näin tää elämä täällä vaan on, ja kun vertaa vaikka Mimmin Argentiina-juttuihin, niin oon kuitenkin aika helpolla päässyt, joten ehkä jaksan asettaa itseni huomenna hymyssä suin tohon jonoon uudestaan :D

Viimeinen kurssi oli nimeltään ecoturismo ja kurssikuvauksessa sanottiin, että kurssilla toteutetaan erilaisia retkiä Liman ympäristöön. Kurssihan ei varsinaisesti liity mun opiskelualaan, mutta kyllä sitä aina voi tunkea tollaisia kursseja muihin opintoihin, kyllä sen varmasti saa hyväksiluettua. Vähän väsytti jo tossa vaiheessa, mutta kurssi vaikutti kyllä mielenkiintoiselta ja sopivan haastavalta. Siihen sisältyy myös jonkun verran ryhmätöitä, ja opettaja kuulemma jakaa ryhmät niin, että jokaisessa on maksimissaan kaksi vaihto-opiskelijaa ja loput perulaisia, kiva sitten tolla lailla päästä kontaktiin heidän kanssa enemmän.

Täällä kampuksella kulkee noita eläimiä (peurojako noi on? mun eläintuntemus on surkeeta :D) vapaana ja ne tulee hämmentävän lähelle ihmisiä. Lupaan joku päivä ottaa kampuksella enemmän kuvia! Mutta kampus on kyllä tosi kiva, valtavan iso, mutta on kiva kun on niin paljon nurmikkoa, jossa voi istua syömässä ja viettämässä aikaa :) On muuten hassua, kuinka nuorta porukkaa yliopistolla on! Paikalliset tulee yliopistoon yleensä suoraan lukiosta, eli jopa 17-vuotiaina. Ja koska Católica on yksityinen yliopisto, on sinne helpompi päästä kuin julkiseen, jolloin porukka on ehkä jopa vielä nuorempaa kuin julkisessa. Mulla on nyt kolme kurssia tiedekunnassa Generales Letras ja yksi Letras y Ciencias Humanas -tiedekunnasta. Toi Generales letras on kaikista "pahin", sillä jokainen perulainen, joka tulee Católicaan ja haluaa opiskella jotain humanistista ja sosiaalista, viettää ensin kaksi vuotta tossa tiedekunnassa laajentaen tietojaan ja vasta sitten siirtyy varsinaiseen opiskeluaineeseensa. Joten näillä munkin kolmella kurssilla on sitten niitä 18-19 -vuotiaita. Ei se varsinaisesti haittaa mitään, mutta jotenkin siitä on vaan todella tietoinen, että kaikki on mua nuorempia. Se on todella hassua, koska mä oon vielä aikas nuori vaihto-opiskelijaksi, yleensä vaihtoon mennään vähän myöhemmin. Nojoo, ehkä mä selviän niiden lasten kanssa kuitenkin :D

Mutta siis, oon nyt taas tosi innoissani kaikesta ja hyvillä fiiliksillä. Kaikki mun kurssit vaikuttaa mielenkiintoisilta, ja vaikka vähän hirvittääkin valtava työmäärä, joka on edessä, oon kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan innoissani opiskelusta ja se on tosi jännä tunne! Toi viimeinen kuva on ihan vaan yks jännä yksityiskohta tästä maasta. Limassa oli nimittäin sunnuntain vaalit siitä, saako kaupunginjohtaja jatkaa virassaan vai ei (en oo muuten ihan varma kumpi mielipide voitti :o), ja jo perjantaista lähtien kaupoissa pistettiin alkoholit piiloon, eikä niitä saanut myydä kunnes vaalit oli ohi. Myöskin kun mentiin perjantaina ulos, oli ulkona aika paljon poliiseja vahtimassa, ettei perulaiset kulje missään pullot kädessä ja juopottele. En tiedä liittyykö toi sitten siihen, ettei kenenkään arvostelukyky heikkene krapulan tai kännin takia, mutta Suomessa tollainen ei toimisi ikinä. Kaikkihan menis ihan sekaisin ja Alkossa hullut jonot, jos ei melkein neljään päivään myytäisi alkoholia :D

Paluu todellisuuteen edessä

Eli siis takaisin koulunpenkille huomenna.. Oonhan mä nyt pari viikkoa saanut viettää aika lailla lomaillen (vaikka Espanjassa opiskeltiinkin aika ahkerasti :P), niin ehkä se täytyy taas jatkaa opiskeluakin, kun tosiaan sitä vartenhan tänne tultiin. Sanoin just tänään, että kyllä mä voin sinäänsä ihan mielellään sinne yliopistolle mennä, että saa rutiinia tähän hommaan ja käydä luennoillakin ihan mielellään, mutta en millään jaksais kuluttaa vapaa-aikaani opiskeluun :D Eli ainakaan vielä ei tunnut siltä, että tää maisemanmuutos olisi tuonut opiskelumotivaation takaisin, mutta kohtahan sen näkee kun tosissaan kurssit alkaa.

Tiistaina käytiin Conchitan (tän talon meksikolainen tyttö) kanssa katsastamassa vanha keskusta ja vähän ostoksilla. Nättiä oli, jonkun verran näkyi mahtailevan hienoja rakennuksia koloniaaliselta ajalta. Ekassa kuvassa näkyy Plaza de las Armas, joka on pääaukio ja kuvassa näkyy siellä sijaitseva katedraali. Toka kuva oli pakko ottaa, koska hämmennyttiin molemmat siitä, että vautsi, valtion virallisessa rakennuksessa liputetaan seksuaalisen tasa-arvon puolesta, mutta se olikin alkuperäiskansojen lippu. Ja vikassa kuvassa oleva joki oli ehkä likaisin, minkä oon ikinä nähnyt, tosin varmaan osa tosta väristä tulee kyllä varmaan kanssa maaperästä (tai niin toivon ainakin :D).

Täällä kämpässä on toiminut netti hieman vaihtelevasti, jonka takia en oo päässyt juurikaan kirjoittamaan. Netti ajaa välillä raivon partaalle, koska se tuntuu olevan vähintään joka toinen kerta kun se ei toimi, eikä ikinä ainakaan silloin kun oikeasti olisi aikaa olla koneella ja olisi just suunnitelmissa kirjoittaa vaikka tänne.

Lauantaina mentiin koko tän talon porukalla vähän yli tunnin ajomatkan päästä Limasta paikkaan, jossa oli uima-allas, ravintola ja mahdollisuus pelata jotain pelejä ja vaikka ratsastaa hevosellakin. Se oli semmonen pieni keidas kuivuuden keskellä. Limahan on tosiaan aavikolla, ei sitä tässä kaupungissa huomaa, mutta kun vähänkin mentiin ulos täältä, niin on tosi kuivaa.

Mä jotenkin tyhmästi ehkä odotin, että Limassa olisi köyhemmän oloista. Köyhyyttä ei ole kuitenkaan juurikaan näkynyt - ennen kuin postui kaupungista. Kaupungin rajamailla näkyy hökkelikyliä, ja tunnin ajomatkan päässä on jo maaseutua ja aika erilainen todellisuus kuin Limassa. Tosin oli siellä kyllä sitten myös aidattuja taloja, jotka vaikutti rikkaiden kesäasunnoilta.

Mutta oli siis tosi kivaa lauantaina kyllä, olin koko viikon halunnut päästä hyppäämään viileeseen veteen, kun täällä on ollut niin kuumia päiviä, joten oli ihana päästä tekee se. Olis niin ihana kun olis täälläkin vaikka tossa katolla uima-allas, et pääsis vähän useemmin viilentymään. Tosin suihkusta tulee välillä vaan jääkylmää vettä, joten ehkä se ajaa asian :D

Tänään mentiin Conchitan ja yhen perulaisen tytön kanssa tsekkaamaan Miraflores, joka on San Isidron lisäksi yksi hienoimmista alueista täällä. Käppäiltiin vähän ympäriinsä ja seurailtiin merenrantaa, sieltä on kyllä tosi upeat näkymät!

Haluun niin päästä lentää tollei!

Conchita kehtasi luulla, että Angry Birdsit on Yhdysvalloista. Ja tämä tuli esille siis siksi, että ne on päätyneet kaikenmaailman tavarana tänne asti, ja olihan mun nyt pakko mainostaa, että ne tulee Suomesta. Oltiin kaupassa ostamassa mulle perulaista sim-korttia, ja siellä oli mahdollista pelata Angry Birdsiä, oli pakko ottaa kuva:

Okei tähän on nyt hyvä lopettaa tää kirjoitus vihdoin, en tiiä miksi, mutta jotenkin ollut kauheeta taistelua saada tää aikaiseksi ja kirjallinen ulosanti on todella heikkoa. Olen pahoillani siitä! Nyt voisin mennä nukkumaan, että huomenna jaksan pirteänä mennä koulun penkille. Mua jännittää!

Maailman toisella puolen

Alkuun haluun laittaa viel pari kuvaa Espanjan matkalta, nähtiin niin monta uskomatonta paikkaa ja niin paljon hienoja maisemia :)

Santo Domingo de Silosin luostari, meillä oli oikein suurlähettiläältä kirje, että päästiin tonne ja nähtiin siellä kirjastossa tekstejä, jotka oli jopa 1200-luvulta peräisin

kännykällä ja liikkuvasta bussista otettu, mut tämmöstä maisemaa oli varmaan puolen tunnin verran kun ajettiin ihan järven reunassa pikkutietä, aivan uskomattoman kaunista!

 Mulla oli tosi usein tolla matkalla vahvat Taru sormusten herrasta -vibat, maisemat oli usein sellaisia että leffat olis yhtä hyvin voitu kuvata tuollakin Uuden-Seelannin sijasta. Valencian alueellakin viime kesänä oli upean näköistä, mutta tää oli taas jo ihan oma maailmansa. Oon niin onnellinen, että lähdin tolle matkalle, sillä noi on sellaisia paikkoja, joihin ei muuten ikinä eksysi, mutta jotka todella on käymisen arvoisia.

 Mutta joo, nyt on siis muutama päivä takana Limassa ja mä tykkään, ihan todella paljon! Todella huomaa, että ollaan maailman toisella puolen, on tää sen verran oma maailmansa kun järjestelmälliseen Suomeen vertaa. Nyt oon nähnyt jo vähän enemmän, ja osaan jo paikallistaa itseni tänne. Tänään käytiin meksikolaisen Conchitan kanssa yliopistolla ja sain mun koodin, jolla pääsen alueelle sisälle (tosin eka ne ei meinannut löytää mua ollenkaan järjestelmästään ja sitä säädettiin, mutta onneks kaikki hoitu) ja kierrettiin pikkasen ympäriinsä. Alue on valtavan iso, siellä on paljon rakennuksia, ja se tuntuu ihan omalta pieneltä kaupungiltaan kaupungin sisällä. Kun on tottunut Helsingin yliopistoon, johon kuka tahansa pääsee vapaasti menemään, tuntuu vähän hassulta, kun on portit kaikkialla ympärillä ja vartijat, eikä sisään pääse ilman sitä koodia ja myöhemmin opiskelijakorttia. Mutta täällä toi toki on aivan normaalia. Mun yliopisto, eli Pontificia Universidad Católica del Perú (tuttavallisemmin PUCP tai vaan Católica), ei mun käsittääkseni ole vanhin, eikä kaikista hienoin (lue: kallein),  mutta on se silti aika erinäköinen kun ympäröivä kaupunki. Olin todella hukassa kun siellä nyt vähän pyörittiin ja varmasti tuun olemaankin todella hukassa pari päivää, mut kyllä se siitä  :) Keskiviikkona tosiaan alkaa virallisesti kaiken maailman infoilla, ja torstaina vissiin ilmottaudutaan kursseille ja maanantaina sitten alkaa opiskelu. Kun tässä on lähinnä tutustunut vaan kaupunkiin ja ottanut ihan rennosti, tuntuu niin hassulta, että täytyisi oikeasti kohta alkaa opiskelemaankin.. Tää lomailu on niin paljon hauskempaa :D Mutta jos saan noi mun kurssisuunnitelmat onnistumaan, niin mulla on kyllä kivoja kursseja tiedossa, niin varmasti innostun vielä :)

Eilen mentiin rannalle :) Oli aika pilvistä, mutta ei ole ihan sama asia kuin Suomen pilvisyys, kyllä siitä läpikin ruskettu, ja mäkin sain jo vähän väriä onneksi, on tuntunut niin valkoiselta täällä! Täällä aletaan olla jo aika loppukesässä, mutta tälläistä suunnilleen 25 astetta pitäis jatkua vissiin jonnekin huhtikuulle suunnilleen. Liman edustalla on monta kilometriä rantaviivaa, mutta lähinnä kivistä rantaa, niin mentiin yhelle harvoista hiekkarannoista, joka olikin aivan täynnä porukkaa. Rannat täällä ei oo mitenkään erityisen kauniita, eikä vesikään kovin puhdasta, pitäisi mennä kauemmaksi kaupungista jos haluaa löytää ihania rantoja, mutta päätarkoituksen noi kuitenkin ajaa, eli on aurinkoa ja meri, eipä sitä muuta tartte! Oli muuten mulle eka kerta kun oon koskaan nähnyt Tyynenmeren, saatika uinut siinä. Tuntui todella hämmentävältä, että sitä sitten jatkuu tosta paljon aikas paljon pidemmälle.

Kaupunkia ja rantaa jatkuu ikuisuuksiin

Oltiin menty taksilla rannalle, sillä meitä oli neljä, joten se maksoi kolme solia (eli n. euron) per naama, ei kovin suuri hinta yli puolen tunnin taksikyydistä. Takaisin lähettiin kävellen eka rannalta ylös ja sieltä "microlla" takaisin kotiin. Matka kesti varmaan 40 minuuttia, mutta mikäs sen helpompi tapa nähä maisemia ja paikallista elämää, kun istua bussissa. Täällä liikkuminen paikasta toiseen on tosiaan aika hämmentävää, sillä täällä ei ole metroa, eikä varsinaisia bussilinjoja saatika pysäkkejä. Tai siis on kyllä erikokoisia busseja, jotkut isompia ja jotkut ihan vaan pakettiautoja, ja niillä on tietty reitti mitä ne kulkee. Niihin sitten hypätään kyytiin mistä kohtaa vaan, ja aina kun rahastaja (joka seisoo siinä ovella koko matkan ajan) näkee ihmisiä, se huutelee niille mihin päin se micro on menossa, ja jos suunta kelpaa, hypätään kyytiin. Sitten sama rahastaja kysyy, että mihin on menossa ja sen mukaan matka maksaa 0,50 -1,5 solia (saattaa olla, että enemmänkin, jos menee tosi pitkän matkan). Esimerkiksi tästä talolta yliopistolle maksaa 0,50 solia, joka ei siis suomalaiselle ole summana käytännössä mitään, mutta siinä täytyy pitää päänsä ettei suostu maksaa niille enempää kuin 50 senttiä vaikka ne yrittääkin saada enemmän jos näyttää vähänkin eksyneeltä. Ja kun haluaa kyydistä pois, täytyy vaan sanoa rahastajalle, että pysähdy, usein esimerkiksi johonkin kadunkulmaan. Tätä on vaikea selittää, ja vielä vaikeampi ymmärtää, vaikka tuntuukin et oon jo vähän enemmän kartalla, mutta vain vähän :D Mutta tykkään kovasti! Se on sekavaa, mutta se toimii kuitenkin. Mulla ei vielä oo niistä kunnon kuvia, kun en jotenkin kehtaa enkä uskalla ihan hirveesti heilua kameran kaa täällä, mut muutaman eilen otin kännykällä.

Tää on nyt yks isoimmista, suurin osa on paljon pienempiä

Mutta tosiaan, kaikki edelleen tosi hyvin täällä :) On vielä niin paljon nähtävää ja tutkittavaa, mutta se on ihana tietää, että on tässä vielä aikaakin, voi ottaa ihan rennosti ja opetella asioita ja tapoja ja kieltä ihan rauhassa. Mielialat vaihtelee ihan hirveesti täällä, mutta on tää paikka silti vienyt mun sydämen nyt jo <3

On vähän jännittävää, kun täällä on kylttejä tsunameista ja turvapaikkoja maanjäristysten varalle, mutta tottakai hyvä, et näitä on ja ollaan varuillaan

Näkymä meidän kattoterassilta

Un vaso de bon vino

Hola! Nyt oon siis jo toisella mantereella, eilen illalla tulin tänne suoralla lennolla Madridista. Ja vasta torstaina sain kuulla, että Iberia on lakossa, joten hieman jännitettiin, että onko mulla perjantaina lentoa ollenkaan. Onneksi ei ollut sitä kuitenkaan peruttu, ja muutenkaan ei lentokentällä ollut mitään kauheeta härdelliä päällä kuten pelkäsin, ulkona oli vaan varmaan 20 poliisiautoa varmuuden vuoksi. Lento meni hyvin, ja saapuessa jännitti, että mitä kaikkea ne multa tulee kyselemään, kun papereita oli miljoona hommattu ja olin kääntänyt niitä espanjaksi ja ottanut monta kopiota. No eihän se kysynyt yhtään mitään, iski vaan pari leimaa passiin ja patisti mut eteenpäin, kun seisoin siinä hölmistyneenä. Täytyy kysyä täällä joltain, että kuinkakohan kauan mulla nyt sitten on viisumia, kun tossa ei mun mielestä lue mitään, ja kun niillä on valta antaa se 1-183 päiväksi, fiiliksen mukaan. Joo täytyy ehkä selvittää tää :D

tässä sitten asutaan vajaat viis kuukautta

Lentokentältä kämpän omistaja tuli hakemaan, ja aika lyhyessä matkassa kesti vähintään puol tuntia, kun liikenne täällä on sen verran kaaoottista. Sitten saavuttiin tänne taloon, tässä tosiaan asuu perhe, ja niiden autotallista mennään tähän meidän muiden alueelle, tässä taitaa olla yhteensä 6 huonetta. Osilla on oma kylppäri, mut mulla on jaettu, johon pitää nousta mun huoneesta yhet portaat kattoterassille, jossa tää kylppärikin sitten on. Mun huoneen ikkunat on pienelle sisäpihalle päin, josta ihmiset kävelee huoneisiinsa ja jos on ikkunat auki, niin mun huoneeseen näkee ihan suoraan. Tätä järjestelyä on vähän vaikea selittää, mutta eilen illalla tää tuntui aika epämukavalta, mutta nukutun yön jälkeen paljon paremmalta jo :) Ja oon nyt tavannut kaikki tän talon asukkaat, täällä on yks meksikolainen tyttö (joka on kanssa vaihdossa samassa yliopistossa), yks perulainen poika ja yks perulainen tyttö, yks ranskalainen poika ja yks ruotsalainen tyttö (joka on mukava, mut ei osaa oikein espanjaa, eikä mua oikein innostais englannin puhuminen), eli lähes kaikki kuitenkin puhuu espanjaa, suurin osa äidinkielenäänkin, ja on kaikki tosi mukavia, käytiin jo tossa todella halvalla lounaalla, ja ilmeisesti oon menossa joidenkin kaa tänään leffaan ja johonkin uloskin kai? Mä oon vähän pihalla ja meen vaan sinne minne sanotaan et nyt mennään, ihan hauskaa, näin sitä oppii tuntee kaupunkia ja ihmisiä pikkuhiljaa :) Enempää kuvia en oo viel täältä ottanut, mutta tän tekstin tarkoitus olikin kertoa meiän Espanjan reissusta ja oon jo saivarrellut ikuisuuden kaikkea muuta :D

Huomatkaa etiketti, oli pakko ostaa! Maistuu ihan purkalle! Ja kuva siis täältä kattoterassilta, lämmin on :)

 Tän tekstin otsikko tuntui olevan meidän Espanjan opintomatkan tunnuslause, sillä viiniä juotiin, paljon ja joka välissä :D Tulin siis lauantaina Madridiin ja nukuin yön tuttavaperheen luona. Sunnuntaina lähettiin sit bussilla pohjoisempaan päin, Lermaan ja sieltä seikkailtiin yhteen pikkukylään katsomaan roomalaisaikaista siltaa ja käveltiin auringonlaskussa toiseen pikkukylään, Covarrubiasiin, josta mentiin bussilla meiän kolmen yön yöpaikkaan, Santo Domingo de Silosiin. Tosin siis kaikki paikat (Burgosia lukuunottamatta), joissa oltiin, oli pieniä kyliä, joissa ei yleensä ollut ristinsielua, joten ehkei mun tartte joka kerta mainita erikseen, että joku oli pikkukylä :D Kierrettiin siis nää viisi päivää pieniä paikkoja, jotka liitty kaikki jollain tavalla espanjan kielen ja kirjallisuuden historiaan. Ja näissä paikoissa luettiin otteita teksteistä, joiden tapahtumat oli oikeasti tapahtunut näillä paikoilla tai ne oli kirjoitettu siellä. Eli matkalla luettiin paljon muinaisespanjaa :D Ja nähtiin aivan upeita maisemia!

Oli aivan mielettömän kiva reissu. Meitä oli tosiaan siis yhteensä 12 mukana, osa mun samalta vuosikurssilta, että tunsin jo paremmin ja muutamaa en ollut juuri koskaan nähnyt, mutta oli kiva tutustua :) Tämä oli kyllä kiva tapa opiskella, jää asiat todella paljon paremmin mieleen näin kuin luentosalissa.

Meiän kulkuväline

Meillä oli aivan paras bussikuski, Orlando, joka meiän kuljettamisen lisäks oli matkaoppaana ja hommas meille paljon halvemmat junaliput Madridiin, aivan mahtava tyyppi! Tuolla oli tosiaan mahtavia pikkuteitä, joita pitkin kuljettiin, ihania maisemia :)

Ennen auringonnousua aamukävelyllä kolmen tunnin unien jälkeen, Santo Domingo de Silos

Käytiin pienessä viinitehtaassakin!

Kuvia olisi vielä aikas paljon jaettavaksi, mutta ehkä laitan niitä myöhemmin, sillä mun on nyt pakko mennä valmistautumaan, kun kohta lähden ton yhden perulaisen pojan (ja ilmeisesti joidenkin norjalaisten?) kaa leffaan! Hassua tää elämä, mut silti jotenkin luonnollista olla täällä :)