Maailman toisella puolen

Alkuun haluun laittaa viel pari kuvaa Espanjan matkalta, nähtiin niin monta uskomatonta paikkaa ja niin paljon hienoja maisemia :)

Santo Domingo de Silosin luostari, meillä oli oikein suurlähettiläältä kirje, että päästiin tonne ja nähtiin siellä kirjastossa tekstejä, jotka oli jopa 1200-luvulta peräisin

kännykällä ja liikkuvasta bussista otettu, mut tämmöstä maisemaa oli varmaan puolen tunnin verran kun ajettiin ihan järven reunassa pikkutietä, aivan uskomattoman kaunista!

 Mulla oli tosi usein tolla matkalla vahvat Taru sormusten herrasta -vibat, maisemat oli usein sellaisia että leffat olis yhtä hyvin voitu kuvata tuollakin Uuden-Seelannin sijasta. Valencian alueellakin viime kesänä oli upean näköistä, mutta tää oli taas jo ihan oma maailmansa. Oon niin onnellinen, että lähdin tolle matkalle, sillä noi on sellaisia paikkoja, joihin ei muuten ikinä eksysi, mutta jotka todella on käymisen arvoisia.

 Mutta joo, nyt on siis muutama päivä takana Limassa ja mä tykkään, ihan todella paljon! Todella huomaa, että ollaan maailman toisella puolen, on tää sen verran oma maailmansa kun järjestelmälliseen Suomeen vertaa. Nyt oon nähnyt jo vähän enemmän, ja osaan jo paikallistaa itseni tänne. Tänään käytiin meksikolaisen Conchitan kanssa yliopistolla ja sain mun koodin, jolla pääsen alueelle sisälle (tosin eka ne ei meinannut löytää mua ollenkaan järjestelmästään ja sitä säädettiin, mutta onneks kaikki hoitu) ja kierrettiin pikkasen ympäriinsä. Alue on valtavan iso, siellä on paljon rakennuksia, ja se tuntuu ihan omalta pieneltä kaupungiltaan kaupungin sisällä. Kun on tottunut Helsingin yliopistoon, johon kuka tahansa pääsee vapaasti menemään, tuntuu vähän hassulta, kun on portit kaikkialla ympärillä ja vartijat, eikä sisään pääse ilman sitä koodia ja myöhemmin opiskelijakorttia. Mutta täällä toi toki on aivan normaalia. Mun yliopisto, eli Pontificia Universidad Católica del Perú (tuttavallisemmin PUCP tai vaan Católica), ei mun käsittääkseni ole vanhin, eikä kaikista hienoin (lue: kallein),  mutta on se silti aika erinäköinen kun ympäröivä kaupunki. Olin todella hukassa kun siellä nyt vähän pyörittiin ja varmasti tuun olemaankin todella hukassa pari päivää, mut kyllä se siitä  :) Keskiviikkona tosiaan alkaa virallisesti kaiken maailman infoilla, ja torstaina vissiin ilmottaudutaan kursseille ja maanantaina sitten alkaa opiskelu. Kun tässä on lähinnä tutustunut vaan kaupunkiin ja ottanut ihan rennosti, tuntuu niin hassulta, että täytyisi oikeasti kohta alkaa opiskelemaankin.. Tää lomailu on niin paljon hauskempaa :D Mutta jos saan noi mun kurssisuunnitelmat onnistumaan, niin mulla on kyllä kivoja kursseja tiedossa, niin varmasti innostun vielä :)

Eilen mentiin rannalle :) Oli aika pilvistä, mutta ei ole ihan sama asia kuin Suomen pilvisyys, kyllä siitä läpikin ruskettu, ja mäkin sain jo vähän väriä onneksi, on tuntunut niin valkoiselta täällä! Täällä aletaan olla jo aika loppukesässä, mutta tälläistä suunnilleen 25 astetta pitäis jatkua vissiin jonnekin huhtikuulle suunnilleen. Liman edustalla on monta kilometriä rantaviivaa, mutta lähinnä kivistä rantaa, niin mentiin yhelle harvoista hiekkarannoista, joka olikin aivan täynnä porukkaa. Rannat täällä ei oo mitenkään erityisen kauniita, eikä vesikään kovin puhdasta, pitäisi mennä kauemmaksi kaupungista jos haluaa löytää ihania rantoja, mutta päätarkoituksen noi kuitenkin ajaa, eli on aurinkoa ja meri, eipä sitä muuta tartte! Oli muuten mulle eka kerta kun oon koskaan nähnyt Tyynenmeren, saatika uinut siinä. Tuntui todella hämmentävältä, että sitä sitten jatkuu tosta paljon aikas paljon pidemmälle.

Kaupunkia ja rantaa jatkuu ikuisuuksiin

Oltiin menty taksilla rannalle, sillä meitä oli neljä, joten se maksoi kolme solia (eli n. euron) per naama, ei kovin suuri hinta yli puolen tunnin taksikyydistä. Takaisin lähettiin kävellen eka rannalta ylös ja sieltä "microlla" takaisin kotiin. Matka kesti varmaan 40 minuuttia, mutta mikäs sen helpompi tapa nähä maisemia ja paikallista elämää, kun istua bussissa. Täällä liikkuminen paikasta toiseen on tosiaan aika hämmentävää, sillä täällä ei ole metroa, eikä varsinaisia bussilinjoja saatika pysäkkejä. Tai siis on kyllä erikokoisia busseja, jotkut isompia ja jotkut ihan vaan pakettiautoja, ja niillä on tietty reitti mitä ne kulkee. Niihin sitten hypätään kyytiin mistä kohtaa vaan, ja aina kun rahastaja (joka seisoo siinä ovella koko matkan ajan) näkee ihmisiä, se huutelee niille mihin päin se micro on menossa, ja jos suunta kelpaa, hypätään kyytiin. Sitten sama rahastaja kysyy, että mihin on menossa ja sen mukaan matka maksaa 0,50 -1,5 solia (saattaa olla, että enemmänkin, jos menee tosi pitkän matkan). Esimerkiksi tästä talolta yliopistolle maksaa 0,50 solia, joka ei siis suomalaiselle ole summana käytännössä mitään, mutta siinä täytyy pitää päänsä ettei suostu maksaa niille enempää kuin 50 senttiä vaikka ne yrittääkin saada enemmän jos näyttää vähänkin eksyneeltä. Ja kun haluaa kyydistä pois, täytyy vaan sanoa rahastajalle, että pysähdy, usein esimerkiksi johonkin kadunkulmaan. Tätä on vaikea selittää, ja vielä vaikeampi ymmärtää, vaikka tuntuukin et oon jo vähän enemmän kartalla, mutta vain vähän :D Mutta tykkään kovasti! Se on sekavaa, mutta se toimii kuitenkin. Mulla ei vielä oo niistä kunnon kuvia, kun en jotenkin kehtaa enkä uskalla ihan hirveesti heilua kameran kaa täällä, mut muutaman eilen otin kännykällä.

Tää on nyt yks isoimmista, suurin osa on paljon pienempiä

Mutta tosiaan, kaikki edelleen tosi hyvin täällä :) On vielä niin paljon nähtävää ja tutkittavaa, mutta se on ihana tietää, että on tässä vielä aikaakin, voi ottaa ihan rennosti ja opetella asioita ja tapoja ja kieltä ihan rauhassa. Mielialat vaihtelee ihan hirveesti täällä, mutta on tää paikka silti vienyt mun sydämen nyt jo <3

On vähän jännittävää, kun täällä on kylttejä tsunameista ja turvapaikkoja maanjäristysten varalle, mutta tottakai hyvä, et näitä on ja ollaan varuillaan

Näkymä meidän kattoterassilta