Miami

(Oon kirjoitellut tätä tekstiä jo varmaan noin kuukausi sitten, joten toi alkuteksti liittyy elokuu-fiiliksiin, ei niinkään Madridiin, oon tosi ajan tasalla täällä, enkä tietenkään jaksa muokata :D Aattelin, että pitäisköhän oikeesti nyt saada nää reissupostaukset valmiiksi, et pääsisi hetkeksi nauttimaan rantakuvista, Madridissa on yllättävänkin syksyistä, ja öisin kylmä ku lämmitys ei oo vielä päällä!)
Ihan outoa, mutta toisaalta tosi ihanaa kirjoittaa reissusta ja muistella sitä, tuntuu nimittäin, että alkukesä, toi reissu ja se ihana rentous ja vapaus olis joltain toiselta planeetalta, eikä oo voinut tapahtua tänä kesänä. Nyt mun elämä on lähinnä ollut vaan töitä, töitä ja vähän lisää töitä, ja tuntuu et kesä on mennyt ihan ohi. Vapaapäivät on ollut ihania, mutta niitäkin on aikas vähän, niin ne ei paina tässä vaakakupissa niin paljon. Noh rahaa tarttee kaikkeen ihanaan mitä on suunnitteilla ja tietysti tohon reissuunkin kului ihan kiitettäväsi, ei siinä mitään että tavoitteena ollut kesän #workhardplayhard on ollut pikemminkin #workhardworkhard :D

Niin, eli Miami. Se oli reissun eka kohde, Aneten kanssa aika into pinkeenä oltiin pe-aamuna aikasin Helsinki-Vantaalla valmiina matkaan, Lontoon kautta saavuttiin Miamiin ja tavattiin Jannika siellä. Tää tuleva vuodatus ei varsinaisesti liity reissuun ja jos haluaa skipata vahvat mielipiteet ja politisoinnin ja siirtyä suoraan matkakertomukseen, lue vasta seuraavasta kappaleesta alkaen :D Mun on kuitenkin pakko sanoa, et oli hämmentävää löytää ittensä Jenkeistä. Tytöt oli valinnut matkakohteet ennen ku mä liityin niiden seuraan matkalle ja ei sillä etteikö näin jälkikäteen ajateltuna kaikki kohteet olis ollut mahtavia ja ettenkö aina olis halunnut käydä varsinkin New Yorkissa, ei minä vaikka vuosi sitten olisi millään uskonut, että löytää ittensä vuoden päästä jostain muualta Jenkkilästä kuin Nykistä (tai edes sieltä). Jokainen, joka on lukenut vähäänkään enempää Latinalaisen Amerikan historiasta ja nykypäivästä vihaa Yhdysvaltoja valtiollisena toimijana. Lisäksi mä inhoan niiden itse päättämäänsä asemaa maailmanpoliisina, sekä sitä että ne kuvittelee olevansa ilmastonmuutoksen yläpuolella, ja ne voi esimerkiksi ajella maastureillaan kuin viimeistä päivää, mitä sillä nyt julkisella liikenteellä tekee. Lentokentillä vahvistui myös halveksunta niitä turvatoimia vastaan ja sitä että ne kuvittelee, että jokainen on a) terroristi b) haluaa jäädä laittomasti niiden maahan. Entä jos joku ihan oikeasti haluaa vaan tulla lomalle muutamaksi päiväksi ja sitten ihan suosiolla ja mieluusti lähtee pois? Mulla oli valtavasti stereotypioita ja ennakkoluuloja Jenkkilää ja jenkkejä kohtaan, ja niistä osa osottautui todeksi ja osa ei.

Jenkkeihin oli tästä kaikesta huolimatta kuitenkin päädytty ja olihan se mielenkiintoista päästä kokemaan.

Ihan järjettömän kokoiset salaatit ekassa dinerissa

Miamissa kaikki oli suurta ja hienoa. Katumaasturit kilpaili suuruudellaan ja ruoka-annokset oli valtavia, talot korkeita ja hienostuneen kauniita, ja ihmiset sitäkin kauniimpia. Meiän hotelli oli South Beachin aika päässä, joka oli kyllä hyvä valinta, sijainti oli keskeinen rannan ja iltaelämän kannalta, mutta kuitenkin vähän syrjässä.Tästä tekstistä tulee nyt varmaan aika sillisalaatti, lähinnä isken kuvia ja sitten selitän niitä enemmän tai vähemmän.

Ekana aamuna olin tosi ylpeä meistä kun mentiin Jannikan kaa lenkille (tai no okei Jannulle ihan normaalitoimintaa, mutta mä oon maailman huonoin lenkkeilijä :D) Kello oli yheksän aamulla, mutta lämmin oli ja rannalla aikas paljon muitakin lenkkeilijöitä, oli kyl kiva kokemus! Se olikin kyllä ainut aamu ku mut sai moisen urheilusuorituksen tekemään, Jannu yritti toisenakin aamuna mutta palas aika pian kaatosateen yllätettyä. Pari kertaa Miamissa oli kunnon ukkosmyrsky, vettä tuli niin pirusti.

Kuuluisa Ocean Drive

Yhtenä päivänä lähettiin käymään Downtownissa ja tsekkaamassa Little Havanna tavoitteena löytää jotain hyvää kuubalaista ruokaa ja meininkiä. Matka bussilla sinne oli aika vaikuttava, 15 min bussilla ja siinä välissä oli muutama saari, joissa näytti olevan aina vaan hulppeampia taloja ja ilmeisesti saarille ei edes tavalliset tallaajat päässy. Downtownissa ei ollut mitään kauhean ihmeellistä ainakin yhen päiväretken perusteella, vain todella paljon korkeita rakennuksia ja kiva puisto. Sen lisäksi täytyy sanoa, että vaikka Miamissa ei tunnuttu käyttävän julkista liikennettä juurikaan (monsteriautot anteeks katumaasturit on niin hirveen paljon kätevämpiä), oli se mielettömän toimivaa ja halpaa! South Beachia pääsi ympäriinsä bussilla, joka maksoi 25 senttiä ja keskustassa oli semmoinen juna, joka meni noin 10 metrin korkeudessa paria eri reittiä, ja se oli ilmainen. Miami sai suurensuuren plussapisteen tuosta. 

Little Havanna oli aika pettymys, tai ainakin pääkatu oli vaan leveä katu, jossa meni paljon autoja, eikä löydetty kuubalaista ruokaa vaikka paikalliselta herraltakin kysyin asiasta. Ilmeisesti olisi pitänyt tietää vähän tarkemmin minne on menossa, mutta me tyydyttiin sitten vaan syömään meksikolaista ruokaa (no jotain latinoa ees, ja nam oli hyvää!) ja ottamaan kuvia palomiesten kanssa :D Miami oli kyllä siitä hauska kaupunki, että aivan kaikkialla ja koko ajan kuuli espanjaa. Miamihan on Jenkkien latinopääkaupunki ja ilmeisesti jopa puolet kaupungin asukkaista on espanjankielisiä. Joissain Latinalaisen Amerikan määritelmissä myös Miami lasketaan kuuluvaksi tähän alueeseen. Olin siis onnellinen päästessäni höpöttämään myös espanjaa!

Hyvää italiaista ruokaa!

Shoppailemassa käytiin vähän kuuluisalla ostoskadulla Lincoln Roadilla, jonka lisäksi Aneten kanssa tehtiin ostosmatka melkein tunnin matkan päähän valtavan kokoiseen ostoskeskukseen. Yllättävän vähän ostettavaa kuitenkin löydettiin! Suurin osa kaupoista oli vähän liian hienoja mun makuun, oikeastaan ainoastaan Forever21 oli sopiva mun lompakolle (oon muutenkin maailman pihein shoppailija, katon yleensä aina vaan ale-hyllyt ja ostan niistä :D) ja kyseisestä löytykin matkan kohteissa jonkun verran kaikkea, valikoimakin oli todella suuri. Lisäksi Jenkit ja Puerto Rico oli tietenkin Converse- ja Vans rakastajan taivas! Ostin yhet Vansit ja kahet Converset ja maksoin niistä yhteensä n. 60 euroa, kun sillä hinnalla ei olisi saanut ees yhtiä consseja tältä puolelta Atlanttia.

Jalkapallon MM-kisat osu just meiän reissun ajalle, ja vaikkei katottukaan kauheen monta matsia, oli se mukana reissussa koko ajan. Jamaikalla meiltä aina kyseltiin, että mitä joukkuetta kannatetaan, Puerto Ricossa törmättiin Kolumbian kannattajiin ja katoin koko huippujännittävän Brasilia-Kolumbia puolivälierän JFK:llä lentoa odottaessa todella monen Brasilian-kannattajan kanssa. Miamissa mentiin ihan tietoisesti kattoo yks peli terassille, jossa oli muutama muukin ihminen ja meininki mahtava!

Miami oli hyvä reissunaloituspaikka. Rento meininki, paljon aurinkoa ja rantaa, kelpasi kyllä. Taidettiin olla vissiin viis päivää yhteensä ja se oli kyllä ihan hyvä aika, pääsi näkemään kaiken oleellisen.  Miamista matka jatkuikin sitten Jamaikalle, siitä seuraavaksi! Ah sanon jo nyt, et Jamaika oli aivan mahtava, rakastuin *-*

Kattoterassibileet oli aika siistit!

Ah ja nam yksinkertaisesti vaan aivan mielettömän hyvät ribsit ja viel noiden bataattiperunoiden kaa, T.G.I Fridays <3 Käytiin uudestaan vielä NYKissäkin (kaks kertaa kröhm), et pääs viel herkuttelemaan noilla. Joku sano, et Madridissakin on Fridays, sinne on pakko päästä!