Kuka muu muka

Eilinen oli parhautta. Oltiin saatu siis Anniinan kaa liput Cheekin lisäkeikalle stadionille, ja tätä oltiinkin odotettu jo viime joulukuusta lähtien. Sää oli onneksi kirkas, sadetakin olin ottanut ihan turhaan mukaan. Siis herranjumala minkälainen keikka! Show oli aivan mieletön kaikkine ilotulituksineen, valoineen ja räjähdyksin.

Lavalla oli tosi paljon vierailijoita, Cheekin omista biiseistä ketään ei tullut taustanauhalta, vaan jokainen oli ihan ite laulamassa osuutensa. Sanni oli ihanin, samoin kuin Mitä tänne jää -biisissä vieraillut Erin, Jukka Poika ja Jonne Aaron myös. Oltiin aika lähellä jo valmiiks (aitojen takana oli golden circle, johon en tiiä paljonko liput olis maksanut), mutta pian huomasin, et sinne aitojen sisälle menee enemmän porukkaa ja ne jakaa rannekkeita sinne, joten seurattiin porukkaa ja päästiin sinne golden circlelle siis ilmaiseksi! Kelpaa ;)

Musta tuntuu, etten kunnolla ees muista tosta keikasta, koska oon ollut niin hurmiossa. Hypittiin, tanssittiin ja laulettiin aivan täysiä koko keikka, niinku musta tuntuu et loput 40 000 ihmistäkin teki. Fiilis oli aivan uskomaton, meteli ihan järjetön ja aivan mieletöntä ku vähän hitaammissa biiseissä pimeässä illassa oli katsomot täynnä sytkäreitä ja kännykän valoa. Huh huh, en tiiä miten tästä nyt innostuin oman postauksen tekemään, varsinkaan ku en tiiä oliko tässä nyt niin kauheesti asiaa mut ah ja huh oon niin rakastunut, on se vaan Suomen komein mies. Se karisma on vaan jotain käsittämätöntä! Huomasi, että Cheekiä varmasti jännitti tosi paljon, koska vähän harmittavasti siltä ei näkynyt niin paljon sitä maailman ihanin hymyä mitä oon edellisillä keikoilla todistanut, se "mitä ihmettä te kaikki teette täällä, ette voi tykätä musta niin paljoa" veikeä hymy. Välillä se näytti keskittyvän niin paljon siihen, ettei suorituksessa mee mitään pieleen, että toivon että se myös kuitenkin tajusi nauttia kunnolla ja olla ylpeä saavutuksestaan. No jopas meni tämmöseks rakastuneen höpinäksi ;D


Anyway oon vaan vieläkin niin onnellinen, että tajuttiin ostaa noi liput ja saatiin ne, mulla on vieläkin niin euforinen olo aivan mahtavasta illasta, olis tehnyt mieli ostaa lippu tällekin illalle :D no onneks meteli on niin kova, et se kuuluu mun kämpille asti ja just harkitsen tässä pientä iltalenkkiä stadionin lähelle kuuntelemaan josko se soittais jotain eri biisejä tänään. Ah vihatkoon kuka vihaa, mut mä kyllä rakastan <3

Mulla olis ollut Parempi mies -biisistä parempi video, mutta se oli liian iso lähetettäväksi. Tässä pieni pätkä Fiiliksissä -kappaleesta, toimi kans aikas hyvin kreisibailaukseen

Ps. Keskiviikkona oli sateen jälkeen aivan upea sateenkaari keskustassa:

Pps. Nyt ku mulla on Samsung puhelimena, niin mulla on myös kaikenmaailman hienouksia, kuten instagram, käyttäjänimi saarkaroliina, jos jotakuta kiinnostaa :)

Ppps. Anteeks etten vieläkään oo kirjoittanut reissusta sen enempää! Mun kone reistailee, työt lamaannuttaa mut sen verran pahasti et kotona ei juuri muuta jaksa tehä ku lysähtää sängylle ja kattoa Serranoita (vähän preppaan itteäni Madridin espanjaa varten), mut koitan löytää energiaa, kyl mä itekin haluisin lukea mitä saankaan aikaseks kirjoittaa :D

Work hard, play hard

Enpä ole taas ehtinyt kirjoittamaan ikuisuuteen, ajatus tästä tekstistä on ollut jo elokuusta lähtien, johon myös toi otsikko sopii juuri passelisti, sillä tota David Guetan usein keikalla esilletuomaa mantraa toteutin elokuussa aika tehokkaasti. Nytkin on kyllä jatkunut, mutta soppaan on lisätty vielä alkanut lukukausi, joka on tuonut aikas paljon haasteita tullessaan. Tämä mun Suomi-aika on ollut ihanaa, oon ollut kiireinen pakollisten asioiden kanssa, mutta on ollut myös todella paljon mukavaa tekemistä, joita nyt jaan kuvien muodossa.

Weekend-festarit oli yksi Suomi-kesän kohokohdista. Ostin lipun aika extempore ja olin vain lauantain, mutta oli todella hauskaa ja David Guetta varsinkin todellakin melkein 70 euron arvoinen, jonka lippu kustansi. Oltiin todella kaukana, mutta bileet oli hyvät, varsinkin kun lopussa jengi alkoi jo vähän hajaantua ja pääsi kreisibailaamaan kunnolla, mahtava meininki!

// He estado muy ocupada, ya he querido escribir este texto desde agosto pero siempre tengo algo más para hacer (y ahora debería estar haciendo una exposición sobre la revolución liberal en España pero naah, no me interesa). Mi vida en Finlandia ha sido como dice el título del texto, en agosto trabajé un montón y ahora es las clases y el trabajo, pero en mi tiempo libre he hecho muchas cosas divertidas y tengo varias fotos que quiero compartir para que vean como ha sido mi vida acá :)

Ottaen viimeisistä terassisäistä kaiken irti ja muutenkin nauttien hyvästä juomasta ja ruuasta parhaassa (ja vaihtelevassa) seurassa // Disfrutando los últimos tiempos buenos para estar en las terrazas y comiendo y bebiendo bien en la mejor compañía. Recuerdan que las fotos son de casi dos meses! Así que si parece que he bebido un montón, no es (totalmente) la verdad :D

Turussa Heidin luona // En Turku visitando una amiga:

Lintsillä Essin kaa // En Linnanmäki (un parque de diversiones en el centro de Helsinki) con una amiga:

Tallinnan päiväristeilyllä Hilin ja Ainon kanssa. Hili oli voittanut karaokekisoissa ilmaisen risteilyn, niin ei kai sellaista voi jättää käyttämättä! Aikaa oli vaan neljä tuntia Tallinnassa, mutta kyllä siinä ajassa ehti tehokkaasti lounastaa, käydä vaatekaupoilla ja alkoholiostoksilla. Olispa kyllä kiva mennä Tallinnaan joskus ihan paremmallakin ajalla, tajusin että oon ollut siellä varmaan reilusti yli 10 kertaa, mutten koskaan yötä! // Fuimos a Tallin, Estonia. Está muy cerca de Helsinki, solo dos horas en barco y es una ciudad muy bonita. Creo que he ido más de 10 veces allá en mi vida pero casi siempre es solo para un día, como esta vez también. Sólo tuvimos 4 horas en Tallin, pero era bastante para ir a almorzar, caminar un poco y hacer las compras (ropa y alcohol :D) :

Tällästä tänne siis :) Loppuun aivan täysin mihinkään liittymättömänä vielä yksi kuva // Para finalizar una foto que no tiene nada que ver con lo anterior :

Jajaja ok no sé que decir :D

Mul on levottomat jalat

Mä en osaa enää yhtään olla paikallani. Tää mahdoton levottomuus on aina ollut osa mua, mutta näin vahvana ilmestynyt vasta kun palasin Suomeen. Mulla oli täällä tosiaan se muutama viikko aikaa ennen kuin työt jatkui, ja ekojen työpäivien jälkeen muutama vapaapäivä, ennen tämmöstä kivaa 16 päivässä 14 päivää töissä -putkea. Ja aina kun on vähänkin enemmän kuin yksi vapaapäivä, en pysty jäämään Helsinkiin, pakko päästä täältä pois. En tiedä mistä se johtuu, sillä rakastan kesäistä Helsinkiä todella paljon ja täälläkin on paljon ihanaa kesätekemistä, mutta jos on enemmän kuin päivä aikaa, en vain osaa olla enää, pakko olla matkalla johonkin koko ajan. Ja tiedän, että kun syksy alkaa, on aikaa olla täällä kyllästymiseen asti, niin kyllä nyt pitää nauttia. Ja jotenkin kaipaan ihan suunnattomasti koko ajan jotain uutta mun elämään, uutta tekemistä tai uusia tuttavuuksia tai ihan mitä vaan.


 Eli siis tossa pari viikkoa sitten piti olla rento Helsinki-viikonloppu, mutta semi-extemporepäätöksenä lähdinkin sitten Rovaniemelle Simerockiin kattomaan PMMP:n vikaa festarikeikkaa ja nauttimaan ihanan kesäisestä Rollosta. Essin sanoin: "Mun piti nähdä Karoliinaa, mut sitten se otti ja lähti Rovaniemelle" :D Perjantai-iltana olin Hilin kanssa Stellan keikalla, kotona klo 3 yöllä ja juna kohti Rovaniemeä lähti klo 6.30. Mutta kun puhuin siitä, että oon muuttunut Perun kuukausien aikana, ja kuinka sen näkee vasta kun saa perspektiiviä, musta tuntuu että tää on yksi suurimmista muutoksista. Olen aina kannattanut extempore-päätöksiä, mutta nyt siitä on tullut ihan harrastus. Lisäksi en olisi ennen ollut näin luonnollisesti uusien ihmisten kanssa. Menin Rolloon tuntien ainoastaan Lotan ja tapasin viikonlopun aikana kasan aivan upeita sen kavereita. En koskaan ole ollut erityisesti ujo, mutta huomaa kuinka paljon noina kuukausina kasvoi valmius tutustua uusiin ihmisiin, ei se jännitä juuri yhtään. Mun itsetunto ja small talk -taidot on parantunut merkittävästi. Kun on kerran lähtenyt maailman toiselle puolelle yksin tuntematta ketään, ei mikään Suomessa jännitä enää, ja se on ollut ihana huomata.

 // Ya no sé cómo estar en solo un lugar. Siempre he sido muy inquieta pero después de volver de Perú ya ha sido casi imposible. Si tengo más de dos días libres del trabajo, seguro que no estoy en Helsinki. Me encanta Helsinki, especialmente en verano, pero no sé por qué, pero todo el tiempo quiero algo nuevo en mi vida lo que puede ser conocer nuevas personas o hacer algo totalmente nuevo y lo más importante, siempre tomar la decisión muy rapido. Hace más o menos dos semanas (antes de trabajar 14 días de 16 días que estoy haciendo ahora..) me fui a Laponia, a Rovaniemi. Había un festival y me fui a ver el último concierto de mi grupo favorito de todos los tiempos, PMMP. Rovaniemi es más o menos 1000km a norte de Helsinki, 10 horas en tren y me encanta la ciudad! Especialmente en verano con toda la luz es preciosa. Mi hermano vivió antes en Rovaniemi y esta vez era mi novena visita y cada vez me encanta más! No sé explicarlo pero la gente es diferente que en el sur, la ciudad es pequeña pero tiene todo lo que se necesita porque es el centro de toda la Laponia, tiene muchos bares y muchos estudiantes. Cuando estoy allí, nunca quiero salir y espero encontrar una manera de vivir allí algún día. Cuando vean las fotos, van a entender también que preciosa es. Es algo que me gustaría mostrarles cuando lleguen a Finlandia algún día!

Matkan päätarkoitus oli siis nähdä PMMP livenä niiden vikalla festarikeikalla. PMMP on mun kaikkien aikojen lempparein bändi ja nyt siitä on jo vuosia kun oon nähnyt ne viimeksi livenä. Päästiin loppujen lopuksi tosi lähelle, ehkä kolmanteen riviin, ja vitsi oli ne kyllä kovia! Se lavashow on aina vaan jotain niin ilotulitusta ja kovaa meininkiä, ja ne soitti tosi paljon, puoltoista tuntia, eikä ees höpissy välillä kauheasti vaan biisiä tuli biisin perään. Osaan jokaisen biisin ulkoota ja täytyy sanoa, että enpä olisi uskonut näkeväni joskus jätkää, joka myös osaa aika monta, mutta sellaisiakin on ja sellaisen kanssa on erityisen kivaa kattoa keikkaa ;) PMMP on vaan puhdasta rakkautta ja siinä vaiheessa kun ne soitti encoressa Joutsenet ja ihan vikana Isin pikku tytön, oli mun sydän sulanut <3 Kiitos PMMP kaikista näistä vuosista! Todella toivon, että pääsen vielä menemään jollekin niiden jäähyväiskiertueen keikoista.

// El show de PMMP fue algo genial! Como dije, es mi grupo favorito de todos los tiempos. Las he visto en vivo tres veces antes pero ya hace años, estuve tan emocionada a verlas otra vez. Especialmente porque este año, después de 10 años, van a terminar y su concierto en Rovaniemi era el último en un festival, entonces era algo muy especial. Estuvimos muy cerca, quizás en la tercera fila. No sé qué más decir, saben performar muy bien, su música es algo tan importante para mí y muchas canciones me traen tantos recuerdos, PMMP es puro amor <3

Simerock oli kyllä muutenkin kiva kokemus, vaikka ei lauantaina kovin hyviä esiintyjiä ollutkaan. Ennen PMMP:tä oli Petri Nygård ja en tiedä oonko jotenkin rajoittunut, mutta en vaan niin ymmärrä sitä puolta tästä suomalaisesta mentaliteetista. Joo Selvää päivää on ihan kiva hoilata, mutta mä en tiiä huolestuttiko mua enemmän se, että Nygård tuntuu olevan niissä jutuissaan ja musiikissaan ihan tosissaan, vai se, että yleisö on tosissaan. Mutta alue oli ihanalla paikalla ja oli mahtava kesäsää ja hyvää seuraa, ei sitä muuta tartte :) Olisin halunnut hirveesti hypätä benjihypyn, ku se olisi ollut niin mahtavalla paikalla joen rannalla, mutta on se sen verran tyyristä, että ehkä pitäydyn mun suunnitelmassa hypätä elämäni toisen benjihypyn vasta jossain Uuden-Seelannin kanjonissa ;D

a las 1.30am

 

Muuten viikonloppu Rollossa meni todella rennosti. Oli tosi ihana aurinkoinen ja lämmin sää ja nautittiin siitä ja tehtiin tosta itellemme pieni miniloma. Nukuttiin pitkään, maattiin rannalla, syötiin hyviin, vietettiin aikaa Lotan kavereiden kanssa ja istuttiin terasseilla. Joku siinä Rovaniemessä vaan on, että rakastan sitä paikkaa syvästi, se on ehdottomasti mun lempikaupunki Suomessa. Koitan puolitosissani keksiä keinoja, miten voisin muuttaa sinne ja mitä tekisin siellä ja nauttia vähän pidempäänkin kuin satunnaisia viikonloppuja. Oon Rolloa hehkuttanut ennenkin, mutta jotenkin se elämänmeno on vaan aivan erilaista kuin etelässä. En edes osaa selittää, mutta oikeasti ihmiset on erilaisia. Ja kun ne (miehet:D) puhuu murteella, mä oon ainakin heti ihan sulaa vahaa! Anteeksi, jos jollain menee hermot, kun näin vaan hehkutan, mutta oon vaan niin onnellinen, että teen tällaisia nopeita päätöksiä ja että Peru antoi mulle taidon nauttia tästä elämästä vielä enemmän kuin ennen. Siinä vaiheessa kun istuin uuden tuttavuuden moottoripyörän kyydissä ja mentiin kahtasataa upeassa kesäsäässä, tuli semmoinen olo, että "miten mä oon oikeasti päätynyt tähän hetkeen elämässäni?" ja olin niin elossa. Rovaniemeltä ei ikinä halua lähteä pois, seuraavan päivän etelämasennus on jotain, mikä tapahtuu joka kerta. Jos ette ole koskaan käynyt Rovaniemellä tai ylipäätänsä Lapissa, tehkää se jooko!

ihana Lotta!