Joo-o ei mulla oikeastaan muuta. Yhtäkkisesti ikivanhat jutut alkoi kaivella, vaikka oon fine, ok, yli ja kaikkea muuta. Jos tästä hetkestä alkaen ihan tosissaan vihdoin jättäis menneisyytensä taaksepäin, ymmärtäisi lopullisesti että se on vain menneisyyttä ja keskittyisi tulevaisuuteen. olisko hyvä diili? Jooko.
Ja saako avautua siitä, kuinka mun tekisi niin suunnattomasti mieli jättää yks kurssi kesken uudestaan (tein sen jo viime vuonna, koska en vaan jaksanut sitä ikuista henkistä mollaamista) vaikka se tarkoittais sitä, ettei musta voisi tulla kandia tänä vuonna. Oon vaan kyllästynyt tähän, että lähes joka sunnuntai loppuu samalla lailla, aina pitää kirjoittaa joku n. 1 sivun juttu espanjaksi (eli naurettavan lyhyt, kamoon voisitko tosissaan saada sen vaan aikaiseksi) ja aina nukkumaanmeno venyy, koska en vaan kykene siihen. Ei mulla oo energiaa lähteä kirjoittamaan mitään, kun tiedän että se joka tapauksessa haukutaan vaan lyttyyn, sun miljoonat virheet otetaan ruodittavaksi kaikkien edessä ja vaikka kuulee ihmisiltä, että mun espanja on hyvää, ei se ikinä ole tarpeeksi hyvää. Ihan oikeesti, miten jaksaa edes yrittää, kun se on kuitenkin huonoa?
Ei hätää, en ole lopettamassa enkä luovuttamassa, vaikka aina kamppailen näiden samojen juttujen kanssa. Kyllä tää kunnialla vedetään läpi, vaikka tuntuukin tällä hetkellä tulevan ennätyspaljon paskaa niskaan opiskelujen suunnalta. Kaikesta tästä angstista huolimatta mun elämä on aikas ihanaa, välillä on vaan pakko saada olla negatiivinen. Oli paras Ranskan reissu tossa viime viikolla, koitan löytää pian energiaa kirjoittaa siitäkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti