Puerto Rico

Puerto Rico kärsi aika paljon siitä, että se tuli matkakohteena vasta Jamaikan jälkeen. Jos oltais menty ensin PR:ään, olisi se varmasti ollut paljon vaikuttavampi, mutta nyt se Jamaikan aivan upeiden rantojen ja elämänmenon jälkeen ja lyhyen aikansa takia jäi aika väliinputoajaksi. Tiesin Puerto Ricosta sen, että se kyllä kuuluu USA:lle, mutta se on kulttuurisesti ihan omanlaisensa ja tosiaan 99% väestöstä puhuu espanjaa. Odotin siis enemmän karibialaista menoa, mutta paikka olikin yllättävän jenkkimäinen. Ehkä tämä vaikutelma johtuu siitä, että oltiin pääkaupungissa San Juanissa aika turistialueella, ehkä kauempana sieltä olisi ollut ihania kyliä, ja upeita snorklausmahdollisuuksia niin kuin oli mainostettu.

 
Mutta kun ei sinne pikkukyliin ja snorklauspaikkoihin päässyt kovin helpolla! Omalla autolla kulkeminen oli kaikista ärsyttävin "jenkkiominaisuus", joka oli saarella huomattavissa. Julkinen liikenne oli käytännössä olematonta, eikä samankaltaisia minibusseja saatika minkäänlaisia busseja kaupunkien välillä vain ole, koska kaikki kulkevat omilla autoilla. Ainoat vaihtoehdot päästä pois San Juanista olivat niin ollen kalliit turistiretket tai sitten vuokrata oma auto. Päädyttiin lopulta vuokraamaan oma auto yhdeksi päiväksi, jolla sitten ajettiin (siis ihana rohkea Anette ajoi, mä en olisi ikinä uskaltanut!) outletiin ja sademetsään. Alkujärkytyksen jälkeen (auto oli automaattivaihteinen, eihän semmonen nyt suomalaiselle sovi!) ja totuttuamme niin suunnistukseen, liikenteeseen kuin ajamiseenkin kruisailtiin onneissamme ja huudatettiin suomalaista musiikkia täysillä sivistääksemme kanssaruuhkassaistujia. Paluumatkalla keskityttiin musiikkiin niin paljon, että mentiin vahingossa liittymän ohi, huomattiin tämä vasta parin kilometrin jälkeen ja eksyiltiin ympäri San Juania. Noh sitten vaan kartta käteen kunnolla ja  lopulta selvittiinkin perille ja samalla päästiin näkemään pääkaupunkia vähän enemmän.

Eniten hengailtiin Puerto Ricossa rannalla. Hiekkaranta alkoi käytännössä hotellin takapihalta ja vaikkei se ollutkaan yhtä ihana kun Jamaikan poutamat, oli se hyvä ranta, jossa sai makoilla, lueskella kirjoja ja ottaa ihan rennosti ja syventää viel rusketusta (oi niin ikävä hieman tummempaa väriä, ruskettuneena näyttää vaan niin paljon paremmalta). Lisäksi syötiin ihan tosi hyvin, varsinkin yhessä ravintolassa oli aivan käsittämättömän maukkaat annokset! Ah tohon ravintolaan vois hyvin mielellään mennä takaisin *-*

Lisäksi San Juanin vanha kaupunki oli kyllä tosi hieno ja samoin yks kolonialismin ajan linnoitus, jossa käytiin. Linnoitus oli ihan 1500-luvun alussa kolonisaation alussa rakennettu ja vanhakaupunki ihania pikkukujia ja värikkäitä taloja, juuri sellaisia mitä Karibialta odottaisikin. Puerto Rico oli kyllä ihana ja hyvä kosketus Karibiaan, mutta sai mut kyllä himoamaan vielä enemmän kun ennen Dominikaaniseen tasavaltaan ja Kuubaan matkustamista! Noh vielä joskus varmasti :) Ei mulla nyt oikeestaan tän enempää oo kerrottavaa, nauttikaa kuvista! Piristää hieman marraskuun pimeydessä tai sit vaan nostaa matkakuumeen taas uusiin sfääreihin, ainakin mulla :D Mut kutsuttiin Nicaraguaan ja nyt tässä pohdin että pitäiskö alkaa lottoamaan vai ottaa kenties opintolaina, Väli-Amerikka paikallisoppaan johdolla ja "kesämökki" yhdellä Nicaraguan pikkusaarista Karibialla houkuttaa aika paljon, voin kertoa. Nojoo hieman taisin eksyä aiheesta, joten ehkä vaan hiljenen jo.

No problem whitey

Jamaika oli I-HA-NA!! En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta Jamaika paljastui aivan mahtavaksi matkakohteeksi. Todella usein muuten käy niin, että paikat johon meet ottamatta juuri mitään selvää ja ilman mielettömiä odotuksia, osoittautuu kaikista mahtavimmiksi. Otin Perun matkailumahdollisuuksista (Machu Picchun lisäksi) kunnolla selvää vasta lentomatkalla, kun olin ostanut opaskirjan, ja se paljastu yhdeksi upeimmiksi matkailumaiksi tähän mennessä. Vähän samoin kävi Jamaikan kanssa. Jannika on meiän Jamaika-ekspertti ja sinne matkustaminen oli ollut sen tosi pitkäaikainen haave, joten se oli ottanut selvää ja suunnitellut matkakohteita vähän enemmän (no öö okei, koko matkaa se oli kyllä suunnitellut kaikista meistä eniten, kiitos muru siitä <3).

Paras rantaravintola ihanimmalla rannalla

Oltiin eka Kingstonissa yks yö, et vähän pääsi näkee sitäkin. Kingstonista mulle tuli tosi vahvat Lima-fiilikset, ainakin päivän reissulla siitä tuli tosi tuttu fiilis siitä kaaoksesta. Kingstoniin olis varmasti mielenkiintoista tutustua tarkemmin, jos siellä asuis, mutta yhen päivän turistille se oli vähän vaan portti pienemmille paikoille. Kyllä me silti siellä seikkailtiin paikallisbussilla isolle aukiolle, jossa hengailtiin pari tuntia, niin että me oltiin pikemminkin nähtävyys kun varsinaisesti se aukio :D Paikalliset lapset tuli ihmettelemään meiän käsittämättömän vaaleita hiuksia ja ystäviä saatiin suuri määrä. Muutaman jätkän kanssa juteltiin kanssa ja niiden kaa sovittiin, et lähetään illalla johonkin ulos. Ilta oli hmh mielenkiintoinen, ei voi muuta sanoa, mutta ihan hauska.

Meiän eksoottisuus oli kyllä vallitseva teema koko matkan ajan. Paikalliset oli mukavia, mutta se 24/7 huomion keskipisteenä oleminen oli Jamaikan rasittavin puoli. Kolme nuorta nättiä valkoista tyttä oli semmonen huutomerkki ettei mitään rajaa. Oli hauskaa, et ihmiset tuli juttelee ja että varsinkin loppujen lopuksi Port Antoniossa, meiän toisessa matkakohteessa (siitä kohta lisää), kaikki ties jo keitä me ollaan ja mistä tullaan, taidettiin olla kylän suurin juoru. Mutta välillä varsinkin rannalla olis kaivannut hetken rauhaa, ilman että joku haluaa sut vaimokseen tai myydä sulle koruja, retkiä, ruokaa ravintolassaan, ihan mitä vaan. Varsinkin ku ne oli usein vielä varsin sitkeitä, eikä luovuttanut kovin helpolla. Tutustuttiin muutamiin tosi hyviin tyyppeihin ja ne näytti meille Port Antonion parhaat bilepaikat (okei miks laitoin ton monikkoon, bileet melkein joka ilta samassa paikassa :D) ja kertoili paljon kulttuurista. Numeron antaminen ennen lähtöä ei ehkä vaan ollut niin hyvä idea, nimittäin niistä whatsappin ääniviesteistä, joista ei saanut mitään selvää kun paikallinen aksentti oli ihan livenäkin vähän haastava ei meinannut tulla loppua haha. Täytyy antaa kyllä sitkeydestä credittiä!

Matkustettiin Port Antonioon, toiselle puolelle saarta Kingstonista nähden, paikallisbussilla eli semmosella minibussilla joka sullottiin niin täyteen kun mahdollista. Siellä kuin sillit suolassa ja kanssamatkustajia kuolemalta suojaten pitäen matkalaukkuja epätoivoisesti paikallaan kului pari tuntia. Maisemat oli upeita ja matka todella halpa! Port Antoniosta oltiin varattu Airbnbn kautta kämppä suomalaisen (!!) Annelin luota. Anneli oli tosi mukava tapaus, joka oli muuttanut muutama vuosikymmen sitten maailmalle ja päätynyt Jamaikalle, ja jonka suomi oli todella finglishiä. Majapaikka oli ihana, kivasti kukkulalla josta näki merelle, tosi rauhallinen mutta silti hyvin keskeisellä paikalla (no okei se ei oo niin haastavaa noin pienellä paikalla :D)

Port Antonio oli tosiaan pieni n. 10 000 asukkaan kaupunki. Keskusta oli nähty hetkessä! Siellä käytiin pari kertaa syömässä ja kaupassa ostoksilla. Sieltä myös otettiin aina sitten route taxi, että päästiin 10-20km päässä sijaitseville rannoille.

Pääkatu molempiin suuntiin

Ne rannat vasta sitten olikin jotain upeeta! Ja se matkustussysteemi jotain parasta. Tosiaan Port Antonion keskustasta otettiin aina taksi rannoille, ja ne oli sellaisia route taxeja, jotka siis matkusti tietyn matkan auto aina niin täynnä kun vaan suinkaan mahtui ja jätti matkustajia sitten matkan varrelle. Maksimissaan matka tais matkaa 200 Jamaikan dollaria eli 2 dollaria ja varsinkin takaisin päin oli hauska tulla ku seisottiin vaan käytännössä keskellä viidakkoa menevällä tiellä ja liftattiin auton kyytiin :D Ekana päivänä päästiin heti takaisin, mutta toisella kerralla jouduttiin vähän kauemmin venaamaan.

 
Aurinko ei oikein halunnut näyttäytyä meille koko Jamaikan osuuden aikana. Todella tuskasen kuuma lämmin oli kyllä koko ajan ja aurinkoa pystyi hyvin ottaa palamatta hirveen helposti, mutta auringottomuus oli harmi oikeastaan vaan sen takia et toi Karibianmeren upea kristallinkirkas väri olis näyttäytynyt kuulemma vielä upeampana auringonpaisteessa. Välillä siitä sai vilahduksia ja oli kyllä nytkin upee. Tossa sen parinkymmenen kilsan säteellä oli kolme eri rantaa jossa käytiin, Winnifred beach oli niistä meidän suosikki. Se oli uskomattoman rauhallinen poukama, jossa ei kauheasti ollut muuta porukkaa ja oli paras (tai ainakin sympaattisin) rantaravintola. Joskus siellä vaan paikalliset alko käymään vähän liian tuttavallisiksi, eikä usein edes kuulokkeiden korviin laittaminen ja tietoinen ignooraaminen kauheesti auttanut. Toisella rannalla käytiin kokeilemassa surffausta, tosin se oli aikamoista huuhaata, kun kyllä kuulemma voi hyvin surffata vaikka aaltoja ei juuri ollut ja sitten hieman olutta ja pilveä vetänyt surffiohjaaja koitti kutsua meille aaltoja ja sen ainoat ohjeet oli, että täytyy tuntea ne aallot :D nojoo kokemus sekin. Kolmas ranta oli semmosen hienon bungalowi-hotellin yksityinen ranta. Upea ranta oli kyl kans ja varsinkin rannan vieressä olevat pienet laguunit todella kauniita ja ihanan rauhallinen, mutta oli se Winninfred kaikista ihanin!

Matkalla rannalle

Jamaika oli stereotypioidensa veroinen, eli pilvi kyllä haisi ja sitä poltettiin (polttivat, he) kaikkialla, reggae pauhasi ja meininki oli vaan käsittämättömän rentoa, vastaus lähes kaikkeen oli että "no problem". Otettiin lentokentälle lopulta kyyti taksikuskipapalta, joka oli sattunut kyyditsemään meitä muutenkin aika paljon ja oli kyllä hintansa väärti. Päästiin suoraan kotiovelta Kingstoniin (yöksi nukkumaan lentokentälle, koska lento oli niin aikaisin, oli sekin kokemus) ja ajettiin sinne rantaviivaa pitkin yli pari tuntia. Maisemat oli aivan käsittämättömän henkeäsalpaavia, reggae soi ja itse kullakin oli kyllä pala kurkussa kun piti sanoa Jamaikalle hei hei. Upea, upea maa, jos ikinä saatte mahdollisuuden niin menkää ja nimenomaan tonne Portlandin alueelle, sitä ei ole vielä kovin monet turistit löytänyt!

Miami

(Oon kirjoitellut tätä tekstiä jo varmaan noin kuukausi sitten, joten toi alkuteksti liittyy elokuu-fiiliksiin, ei niinkään Madridiin, oon tosi ajan tasalla täällä, enkä tietenkään jaksa muokata :D Aattelin, että pitäisköhän oikeesti nyt saada nää reissupostaukset valmiiksi, et pääsisi hetkeksi nauttimaan rantakuvista, Madridissa on yllättävänkin syksyistä, ja öisin kylmä ku lämmitys ei oo vielä päällä!)
Ihan outoa, mutta toisaalta tosi ihanaa kirjoittaa reissusta ja muistella sitä, tuntuu nimittäin, että alkukesä, toi reissu ja se ihana rentous ja vapaus olis joltain toiselta planeetalta, eikä oo voinut tapahtua tänä kesänä. Nyt mun elämä on lähinnä ollut vaan töitä, töitä ja vähän lisää töitä, ja tuntuu et kesä on mennyt ihan ohi. Vapaapäivät on ollut ihania, mutta niitäkin on aikas vähän, niin ne ei paina tässä vaakakupissa niin paljon. Noh rahaa tarttee kaikkeen ihanaan mitä on suunnitteilla ja tietysti tohon reissuunkin kului ihan kiitettäväsi, ei siinä mitään että tavoitteena ollut kesän #workhardplayhard on ollut pikemminkin #workhardworkhard :D

Niin, eli Miami. Se oli reissun eka kohde, Aneten kanssa aika into pinkeenä oltiin pe-aamuna aikasin Helsinki-Vantaalla valmiina matkaan, Lontoon kautta saavuttiin Miamiin ja tavattiin Jannika siellä. Tää tuleva vuodatus ei varsinaisesti liity reissuun ja jos haluaa skipata vahvat mielipiteet ja politisoinnin ja siirtyä suoraan matkakertomukseen, lue vasta seuraavasta kappaleesta alkaen :D Mun on kuitenkin pakko sanoa, et oli hämmentävää löytää ittensä Jenkeistä. Tytöt oli valinnut matkakohteet ennen ku mä liityin niiden seuraan matkalle ja ei sillä etteikö näin jälkikäteen ajateltuna kaikki kohteet olis ollut mahtavia ja ettenkö aina olis halunnut käydä varsinkin New Yorkissa, ei minä vaikka vuosi sitten olisi millään uskonut, että löytää ittensä vuoden päästä jostain muualta Jenkkilästä kuin Nykistä (tai edes sieltä). Jokainen, joka on lukenut vähäänkään enempää Latinalaisen Amerikan historiasta ja nykypäivästä vihaa Yhdysvaltoja valtiollisena toimijana. Lisäksi mä inhoan niiden itse päättämäänsä asemaa maailmanpoliisina, sekä sitä että ne kuvittelee olevansa ilmastonmuutoksen yläpuolella, ja ne voi esimerkiksi ajella maastureillaan kuin viimeistä päivää, mitä sillä nyt julkisella liikenteellä tekee. Lentokentillä vahvistui myös halveksunta niitä turvatoimia vastaan ja sitä että ne kuvittelee, että jokainen on a) terroristi b) haluaa jäädä laittomasti niiden maahan. Entä jos joku ihan oikeasti haluaa vaan tulla lomalle muutamaksi päiväksi ja sitten ihan suosiolla ja mieluusti lähtee pois? Mulla oli valtavasti stereotypioita ja ennakkoluuloja Jenkkilää ja jenkkejä kohtaan, ja niistä osa osottautui todeksi ja osa ei.

Jenkkeihin oli tästä kaikesta huolimatta kuitenkin päädytty ja olihan se mielenkiintoista päästä kokemaan.

Ihan järjettömän kokoiset salaatit ekassa dinerissa

Miamissa kaikki oli suurta ja hienoa. Katumaasturit kilpaili suuruudellaan ja ruoka-annokset oli valtavia, talot korkeita ja hienostuneen kauniita, ja ihmiset sitäkin kauniimpia. Meiän hotelli oli South Beachin aika päässä, joka oli kyllä hyvä valinta, sijainti oli keskeinen rannan ja iltaelämän kannalta, mutta kuitenkin vähän syrjässä.Tästä tekstistä tulee nyt varmaan aika sillisalaatti, lähinnä isken kuvia ja sitten selitän niitä enemmän tai vähemmän.

Ekana aamuna olin tosi ylpeä meistä kun mentiin Jannikan kaa lenkille (tai no okei Jannulle ihan normaalitoimintaa, mutta mä oon maailman huonoin lenkkeilijä :D) Kello oli yheksän aamulla, mutta lämmin oli ja rannalla aikas paljon muitakin lenkkeilijöitä, oli kyl kiva kokemus! Se olikin kyllä ainut aamu ku mut sai moisen urheilusuorituksen tekemään, Jannu yritti toisenakin aamuna mutta palas aika pian kaatosateen yllätettyä. Pari kertaa Miamissa oli kunnon ukkosmyrsky, vettä tuli niin pirusti.

Kuuluisa Ocean Drive

Yhtenä päivänä lähettiin käymään Downtownissa ja tsekkaamassa Little Havanna tavoitteena löytää jotain hyvää kuubalaista ruokaa ja meininkiä. Matka bussilla sinne oli aika vaikuttava, 15 min bussilla ja siinä välissä oli muutama saari, joissa näytti olevan aina vaan hulppeampia taloja ja ilmeisesti saarille ei edes tavalliset tallaajat päässy. Downtownissa ei ollut mitään kauhean ihmeellistä ainakin yhen päiväretken perusteella, vain todella paljon korkeita rakennuksia ja kiva puisto. Sen lisäksi täytyy sanoa, että vaikka Miamissa ei tunnuttu käyttävän julkista liikennettä juurikaan (monsteriautot anteeks katumaasturit on niin hirveen paljon kätevämpiä), oli se mielettömän toimivaa ja halpaa! South Beachia pääsi ympäriinsä bussilla, joka maksoi 25 senttiä ja keskustassa oli semmoinen juna, joka meni noin 10 metrin korkeudessa paria eri reittiä, ja se oli ilmainen. Miami sai suurensuuren plussapisteen tuosta. 

Little Havanna oli aika pettymys, tai ainakin pääkatu oli vaan leveä katu, jossa meni paljon autoja, eikä löydetty kuubalaista ruokaa vaikka paikalliselta herraltakin kysyin asiasta. Ilmeisesti olisi pitänyt tietää vähän tarkemmin minne on menossa, mutta me tyydyttiin sitten vaan syömään meksikolaista ruokaa (no jotain latinoa ees, ja nam oli hyvää!) ja ottamaan kuvia palomiesten kanssa :D Miami oli kyllä siitä hauska kaupunki, että aivan kaikkialla ja koko ajan kuuli espanjaa. Miamihan on Jenkkien latinopääkaupunki ja ilmeisesti jopa puolet kaupungin asukkaista on espanjankielisiä. Joissain Latinalaisen Amerikan määritelmissä myös Miami lasketaan kuuluvaksi tähän alueeseen. Olin siis onnellinen päästessäni höpöttämään myös espanjaa!

Hyvää italiaista ruokaa!

Shoppailemassa käytiin vähän kuuluisalla ostoskadulla Lincoln Roadilla, jonka lisäksi Aneten kanssa tehtiin ostosmatka melkein tunnin matkan päähän valtavan kokoiseen ostoskeskukseen. Yllättävän vähän ostettavaa kuitenkin löydettiin! Suurin osa kaupoista oli vähän liian hienoja mun makuun, oikeastaan ainoastaan Forever21 oli sopiva mun lompakolle (oon muutenkin maailman pihein shoppailija, katon yleensä aina vaan ale-hyllyt ja ostan niistä :D) ja kyseisestä löytykin matkan kohteissa jonkun verran kaikkea, valikoimakin oli todella suuri. Lisäksi Jenkit ja Puerto Rico oli tietenkin Converse- ja Vans rakastajan taivas! Ostin yhet Vansit ja kahet Converset ja maksoin niistä yhteensä n. 60 euroa, kun sillä hinnalla ei olisi saanut ees yhtiä consseja tältä puolelta Atlanttia.

Jalkapallon MM-kisat osu just meiän reissun ajalle, ja vaikkei katottukaan kauheen monta matsia, oli se mukana reissussa koko ajan. Jamaikalla meiltä aina kyseltiin, että mitä joukkuetta kannatetaan, Puerto Ricossa törmättiin Kolumbian kannattajiin ja katoin koko huippujännittävän Brasilia-Kolumbia puolivälierän JFK:llä lentoa odottaessa todella monen Brasilian-kannattajan kanssa. Miamissa mentiin ihan tietoisesti kattoo yks peli terassille, jossa oli muutama muukin ihminen ja meininki mahtava!

Miami oli hyvä reissunaloituspaikka. Rento meininki, paljon aurinkoa ja rantaa, kelpasi kyllä. Taidettiin olla vissiin viis päivää yhteensä ja se oli kyllä ihan hyvä aika, pääsi näkemään kaiken oleellisen.  Miamista matka jatkuikin sitten Jamaikalle, siitä seuraavaksi! Ah sanon jo nyt, et Jamaika oli aivan mahtava, rakastuin *-*

Kattoterassibileet oli aika siistit!

Ah ja nam yksinkertaisesti vaan aivan mielettömän hyvät ribsit ja viel noiden bataattiperunoiden kaa, T.G.I Fridays <3 Käytiin uudestaan vielä NYKissäkin (kaks kertaa kröhm), et pääs viel herkuttelemaan noilla. Joku sano, et Madridissakin on Fridays, sinne on pakko päästä!