Hetkeksi pois Limasta

Viime viikonloppuna lähettiin siis Claudian (mun compañera PUCP, eli semmosesta ohjelmasta, jossa jokaiselle vaihto-oppilaalle annetaan yhen Catolican yliopiston opiskelijan yhteystiedot jo ennen tänne tuloa, ja sen kanssa voi olla yhteydessä, ja täällä sitten se normaalisti auttaa sua sopeutumaan ja jos on niin mahtava kun mun, lähtee lyhyellä varoitusajalla reissuun!) kanssa n. 3 tunnin bussimatkan päähän Barrancaan. Se on siis pieni kaupunki, jossa ei oo muuta sen ihmeellisempää kuin ranta, hyvää ruokaa ja lähellä yksi Perun varhaisimmista temppelikeskuksista ja ainakin siellä julisteiden mukaan koko Amerikan vanhin kaupunki, Caral.

kun Limasta poistuu vähänkin niin huomaa, että tosiaan ollaan aavikolla

Eka matkustettiin vajaan tunnin verran combilla Plaza Nortelle, semmoiseen isoon kauppakeskukseen, jossa on myös bussiterminaali. Ostettiin liput ja niihin oli merkitty, että 15.15 lähtee bussi. No eihän nyt sellaista tietty ollutkaan, puol kolmen bussikin oli vielä saapumatta, ja ei auttanut muu kuin mennä jonoon ja toivoa, että pian tulisi bussi. Tuli muutamiakin, mutta ne oli jo täysiä, vaikka luultiin, että ne lähtisi vain suoraan tuolta terminaalista. No tunnin odotuksen jälkeen päästiin vihdoin bussiin ja matkaan. Eipä sillä ollut oikeastaan väliä, oliko ostanut lippunsa aikasemmin jo, kun matkankin varrelta pääsi muutama matkustaja kyytiin, vaikkei niille riittänytkään istumapaikkoja. Ei se oo niin justiinsa toimii tässä maassa kummasti.

Meillä ei ollut siis suunnitelmissa mitään ihmeellisempää, haluttiin vaan hetkeksi päästä täältä pois ja mulle aina mikä tahansa uusi on mielenkiintoista. Claudia oli ollut Barrancassa viimeksi joskus kaheksanvuotiaana ja se muisti kaiken hämärästi. Lauantai-iltana mentiin vaan hotelliin meren rannalle, lähettiin takas keskustaan syömään ja nameille jälkkäreille ja kun palattiin takaisin rannalle, oli "bulevardin" toisessa päässä jotkut juhlat, missä oli bändi ja ihmisiä juomassa ja tanssimassa, ihanan paikallinen meininki ja mä aivan varmasti ainut ulkomaalainen.

Aamulla oli suuret suunnitelmat nousta aikaisin, mutta en tiedä oliko meri-ilmasto vai mikä, mutta nukuttiin molemmat niin makeasti, että saatiin aikaiseksi nousta vasta lähempänä yhtätoista. Siitä mentiin vaan rannalle ottamaan kuvia ja nauttimaan aivan ihanasta rauhallisuudesta. Oli siis aika pilvistä ja harmaata, eikä todellakaan voinut puhuakaan uimisesta (paikalliset ei ui kesälläkään, koska tossa rannikolla on kylmä merivirta ja vesi kuulemma aina pirun kylmää, mutta en tiiä olisko mulle kuitenkaan ihan niin kylmä :D), mutta ranta on aina ranta! Ja en tiedä mikä, mutta joku mua tossa Tyynessämeressä kiehtoo. Ehkä se on se, että se on niin valtavan kokoinen, mutta aina kun nään merta, mun tekis mieli jäädä vaan istumaan ja tuijottamaan sitä moneksi tunniksi.

Ei ikinä syöty aamupalaa, vaan siirryttiin suoraan lounaaseen. Syötiin perinteiset ruokalajit kuuluisassa ravintolassa rannalla, ja oli kyllä pirun maukasta! Ja aivan hullun kokoset annokset, hyvä kun pystyttiin kävelemään sen jälkeen, vaikken millään kahestaan ees saatu kaikkea syötyä.

"Miten ihmeessä voin syödä tän kaiken?"

Vatsat täysinä otettiin missioksi selvittää tiemme Caraliin. Joka olikin helpommin sanottu kuin tehty. On aika uskomatonta, että jos tosiaan kyseessä on koko Amerikan vanhin arkeologinen kohde, ettei lähimmästä kaupungista järjestetä sinne juurikaan mitään. Limasta kyllä järjestetään jonkun verran retkiä, mutta Barrancasta selvittiin sinne niin, että mototaksi vei meiät hotellinomistajan ohjeiden mukaan yhdelle kadulle, josta lähti kuljetus Caraliin. Se jätti meiät autotallin eteen, jossa oli kyllä ihan tavallinen henkilöauto odottamassa ja seinässä pieni lappu, että Caral 5 solia ja raunioille asti 8 solia. Autossa istui jo kaksi vanhempaa herraa valmiina ja kun me hypättiin kyytiin, oli tarpeeksi ihmisiä ja valmis lähtöön. Tässä autossa mentiin sitten noin puolen tunnin matkan päähän ja jätettiin miehet kyydistä aikaisemmin. Saavuttiin sillalle keskelle ei mitään ja sinne meiät jätettiin ohjeina, että kävelkää (tai ottakaa hevoskyyti) tonne yhteen suuntaan vajaat 15 minuuttia, löydätte kyllä. Öö okei. No löytyi kyllä, mutta oli ihan mielenkiintoinen seikkailu kokonaisuudessaan :D

"Siga el sendero" (seuraa polkua) hmmh mitäköhän muuta kuvittelette, että mä teen?

Paikkana oli kyllä mielenkiintoinen, paljon oli temppeleitä. Mutta ne on niin vanhoja jo, että aika kuluttanut tosi paljon, niin ei tullut mieletöntä wau-efektiä. Mutta upeat maisemat ja jännä kokemus tosiaan kokonaisuudessaan, oli tosi kiva käydä siellä ja sillä myös tukea sitä, että tässä maassa panostettaisiin muuhunkin kuin Machu Picchulle kohdistuvaan matkailuun, sillä kyllä Caralkin ansaitsisi enemmän huomiota. Retken jälkeen palattiin muiden matkailijoiden kanssa muutaman mutkan kautta takaisin Barrancaan, käytiin kattomassa merta vielä vikan kerran ja lähettiin takaisin Limaan. Oli ihana irtiotto arjesta, reissu oli tosi onnistunut ja tuli aivan täydelliseen saumaan :) Ja niin kiva matkailla kohteissa, joissa ei juurikaan muita turisteja näy.

Hups kello on puol neljä, oliskohan aika mennä vaikka nukkumaan?