Ei tartte nyt pelästyä, kaikki on kyllä ihan hyvin (tai tulee olemaan ainakin hetken päästä), mutta yks mun elämäni kauneimmista kuukausista loppui eilen niinkuin koko ajan oli tiedossa. Ei aina mee kaikki niinkuin Strömsössä, mutta elämä on ja mitäs muita kliseitä tähän heittäis. En halua sen tarkemmin alkaa selittää, olen ollut aivan älyttömän onnellinen ja tulen kyllä olemaan taas ja koen varmasti vielä kaikkea mahtavaa (kuten vaikka kohta, kun lähetään seikkailulle mun kaverin kanssa!), erilailla vaan. Tänään puhuin parhaiden tyttöjen kanssa, kun ne oli Ellan luona ihanassa kesäsäässä valmiina lähtemään piknikille. On järjetön ikävä teitä ja Suomea tällä hetkellä, mutta kuitenkin kuulun tänne. Äh mitä mä selitän.
Tää biisi on usein siteerattu, mutta kertoo kaiken oleellisen tämän hetken katkeransuloisesta, mutta kauniista, fiiliksestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti