Oot liian kaunis häpeemään, etkä voi yhtään mitään menettää

(Noniin uus yritys..) Tää mun kirjoitustahti on jotain aivan mahdotonta, oon pahoillani. Iquitos-tekstin alku odottaa tuolla luonnoksissa, kirjoitan siitä myöhemmin, mutta nyt ei oo intoa siihen. Hassua tää elämä ollut nyt pari viikkoa. Tällä viikolla oli välikokeet, joista selvisin hengissä, arvosanoista en uskalla toivoa yhtään mitään, tärkeintä että olisin päässyt läpi niistä, sillä olin maailman huonoin opiskelija. Tässä on nyt ollut vajaan kuukauden verran semmonen aika vahva häiriötekijä mukana menossa ja jäi toi opiskelu aivan liian vähälle, en oo Suomessakaan mikään maailman ahkerin opiskelija, mutta nyt tällä viikolla painittiin jo aivan eri sfääreissä. Koita nyt lukea, kun on niin paljon parempaakin tekemistä ja seuraa tarjolla ja keskiviikkoillan kunniaksi juhlat huoneessa menossa :D Mut siis joo, nyt ei voi enää tehdä muuta kuin vain koittaa ryhdistäytyä seuraavia kokeita varten ja toivoa parasta näistä kokeista.

Eli siis, kyllä, tässä on ollut yksi kakslahkeinen aika intensiivisesti kuvioissa. Kaikki on hieman hankalaa, niin ei siitä sen enempää, mutta on tullut tehtyä vaikka mitä kivaa paikallista. Oon mm. käynyt kirkossa konsertissa kuuntelemassa sitä, kuten kuvista näkyy ja kuuntelemassa ja tanssimassa sen laulamaa salsaa, sekä pyöriny tässä lähellä, juoden sangriaa, syöden tacoja ja nameja jälkiruokia, ja tullut sivistetyksi perulaiseen ja latinalaisamerikkalaiseen kulttuuriin liittyen. Näiden lisäksi pari viikkoa sitten oltiin jalkapallo-ottelussa, oli kyllä aikamoinen kokemus. Yks mun perulainen kaveri kysyi ihan kauhuissaan, että mitä, ootteko käynyt stadionilla, ja vielä pohjoisen katsomossa, eli fanikatsomossa, mutta mitäs siellä, oltiin vähän kauempana niistä tosifaneista, niin hyvin meni, ei se yhtään vaaralliselta tuntunut vaikka siitä varoitellaankin. Yritettiin Conchitan kanssa opetella kannatuslauluja, jotka raikas koko pelin ajan stadionilla, mutta niitä oli jo niin paljon, että se oli haastavaa :D Peli oli ihan tavallinen liigapeli keskiviikko-iltana ja stadion on valtavan iso, joten vaikuttaa siltä ettei siellä olis ollut melkein ollenkaan porukkaa, mutta kyllä varmasti joitain tuhansia oli. Mahtava meininki oli!

Viime viikon lauantaina Barrancossa (yksi kaupunginosa toisella puolella kaupunkia) oli vähän kuin Helsingin Taiteiden yöhön verrattava tapahtuma, ihmisiä oli paljon liikkeellä ja siellä oli kaikenmaailman taideteoksia kadulla ja musiikkiesityksiä yms. Syynä mennä sinne oli tapahtuma jonka olin nähnyt facebookissa, jonka nimi oli Valo soi ja esiintyjänä joku suomalainen! Kuvauksessa sanottiin, että tämä suomalainen nainen soittaa ja laulaa 10 tunnin (!) ajan perinteisillä suomalaisilla soittimilla, kuten kanteleella, jotain ikiaikaista (ancestral, miten toi käännetään?!) musiikkia. Ajattelin, että se on varmasti jotain outoa, ja niinhän se olikin, mutta kiva että tuli käytyä, oli nimittäin aika absurdi tunne, että suomalainen esiintyy Limassa perulaisille tapahtumassa, missä oli liikkeellä tosi paljon porukkaa. Toivon vaan kovasti, ettei ihmiset, jotka ei tiedä mitään Suomesta, luule että me kaikki ollaan sellaisia haahuilijoita ja kuunnella vain noin outoa musiikkia :D Anteeksi, kuvat on todella surkeaa laatua, mulla oli vain mun huonompi kamera mukana ja salamalla niistä ei myöskään tule hyviä ja kaiken lisäksi akku loppui koko ajan.

"Mee nyt juttelee sille artistille, kun kerran molemmat on suomalaisia" "Mistä mä sille oikein juttelen?"

  

Tosiaan torstaina loppui kokeet, ja sen jälkeen on ollut ihana viikonloppu, kun on saanut olla ilman stressiä. Päivät vaan menee niin älyttömän nopeasti, kun ei tee mitään hyödyllistä, en voi uskoa, että nyt on taas jo sunnuntai! Mihin tää viikonloppu ja varsinkin koko viikko oikein meni? 

Torstai-iltana menin käymään spinningissä ja kun palasin sieltä, oli meidän huoneen pöydällä jo monta tyhjää oluttölkkiä ja seuraavana huomasin, että meillä on pitsaa, lisää olutta ja hyvää musiikkia ja kaikki tän kodin ihmiset. Mä rakastan mun kotia täällä! Mulla oli kyllä uskomaton tuuri tän kodin kanssa. Tää on tosiaan ihan 5 minuutin combimatkan päässä yliopistosta (kävellen joku 25 minuuttia, mulla on usein suunnitelmissa mennä kävellen, mutta sitten mulle tulee liian kiire ja on pakko mennä combilla :D), ja kahden tärkeän avenidan melkein risteyksessä, eli combeja menee ihan jokaiseen suuntaan, mutta kuitenkin rauhallisella kadulla. Tää meidän kaupunginosa, Pueblo Libre, on tavallisen kansan aluetta, ei kuten Miraflores, jossa on ulkomaalaisia joka kadunkulmassa. Tämä on siis kyllä vähän paremman keskiluokan asuinaluetta, mutta kuitenkin on tosiaan niin ihanan paikallinen ja samalla turvallinen. Tässä on lähellä kaikki mitä voi tarvita ja lähinnä mun elämä pyöriikin tässä lähellä. Pueblo Libressä ei myöskään tunne sitä, että tässä kaupungissa asuu lähemmäs 10 miljoonaa ihmistä, täällä on sopivasti menoa, mutta tää on ihanan ihmisen kokoinen. Toki käydään muillakin alueilla, mutta arki pyörii täällä ja varsin onnellisesti pyöriikin, mahtavan valinnan tein ottaessani tämän.

Ja nämä ihmiset, keitä mun kanssa asuu! Conchita on mulle ehdottomasti läheisin ihminen täällä, meidän yhteisasuminen on mennyt aivan älyttömän hyvin ja nautin ihan suunnattomasti meidän juoruiluhetkistä ja meidän arjesta. Muutkin tästä kodista on niin älyttömän hyviä tyyppejä, ja eniten täällä vietän aikaa näiden ihmisten kanssa, mennään yhdessä juhlimaan, käydään elokuvissa ja vähintään kerran viikossa läheisessä ravintolassa syömässä, varsinkin viikonloppuisin vietetään paljon aikaa yhessä. Mutta parhaita on ne hetket, kun satutaan kaikki olemaan yhdessä alhaalla syömässä tai kun ihmiset tulee meidän huoneeseen vierailulle ja jumitetaan kaikki yhessä.

mun tytöt <3

 Okei nyt toi yks saapui äitienpäivähuppelissa tänne ja on aika huvittava :D Mä keskityn nyt itekin juomaan viiniä, jonka Conchitan kaveri (chileläinen, joka on nyt käymässä täällä) meille toi! Oon kirjoittanut tätä tekstiä nyt noin neljä tuntia vaihtelevalla keskittymisellä, kun oon mm. syönyt tiramisua tässä välillä ja kun bloggeri toimii niin huonosti. Mut siis kaikki on aivan älyttömän hyvin just nyt, ja mulla on niin sairaan hyvä olo elämästäni täällä!

ps. Ei yleensä oikeesti juhlita näin paljon meidän huoneessa, tää viikko on nyt ollut vähän spesiaali nähtävästi. Mutta ihana :)