No problem whitey

Jamaika oli I-HA-NA!! En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta Jamaika paljastui aivan mahtavaksi matkakohteeksi. Todella usein muuten käy niin, että paikat johon meet ottamatta juuri mitään selvää ja ilman mielettömiä odotuksia, osoittautuu kaikista mahtavimmiksi. Otin Perun matkailumahdollisuuksista (Machu Picchun lisäksi) kunnolla selvää vasta lentomatkalla, kun olin ostanut opaskirjan, ja se paljastu yhdeksi upeimmiksi matkailumaiksi tähän mennessä. Vähän samoin kävi Jamaikan kanssa. Jannika on meiän Jamaika-ekspertti ja sinne matkustaminen oli ollut sen tosi pitkäaikainen haave, joten se oli ottanut selvää ja suunnitellut matkakohteita vähän enemmän (no öö okei, koko matkaa se oli kyllä suunnitellut kaikista meistä eniten, kiitos muru siitä <3).

Paras rantaravintola ihanimmalla rannalla

Oltiin eka Kingstonissa yks yö, et vähän pääsi näkee sitäkin. Kingstonista mulle tuli tosi vahvat Lima-fiilikset, ainakin päivän reissulla siitä tuli tosi tuttu fiilis siitä kaaoksesta. Kingstoniin olis varmasti mielenkiintoista tutustua tarkemmin, jos siellä asuis, mutta yhen päivän turistille se oli vähän vaan portti pienemmille paikoille. Kyllä me silti siellä seikkailtiin paikallisbussilla isolle aukiolle, jossa hengailtiin pari tuntia, niin että me oltiin pikemminkin nähtävyys kun varsinaisesti se aukio :D Paikalliset lapset tuli ihmettelemään meiän käsittämättömän vaaleita hiuksia ja ystäviä saatiin suuri määrä. Muutaman jätkän kanssa juteltiin kanssa ja niiden kaa sovittiin, et lähetään illalla johonkin ulos. Ilta oli hmh mielenkiintoinen, ei voi muuta sanoa, mutta ihan hauska.

Meiän eksoottisuus oli kyllä vallitseva teema koko matkan ajan. Paikalliset oli mukavia, mutta se 24/7 huomion keskipisteenä oleminen oli Jamaikan rasittavin puoli. Kolme nuorta nättiä valkoista tyttä oli semmonen huutomerkki ettei mitään rajaa. Oli hauskaa, et ihmiset tuli juttelee ja että varsinkin loppujen lopuksi Port Antoniossa, meiän toisessa matkakohteessa (siitä kohta lisää), kaikki ties jo keitä me ollaan ja mistä tullaan, taidettiin olla kylän suurin juoru. Mutta välillä varsinkin rannalla olis kaivannut hetken rauhaa, ilman että joku haluaa sut vaimokseen tai myydä sulle koruja, retkiä, ruokaa ravintolassaan, ihan mitä vaan. Varsinkin ku ne oli usein vielä varsin sitkeitä, eikä luovuttanut kovin helpolla. Tutustuttiin muutamiin tosi hyviin tyyppeihin ja ne näytti meille Port Antonion parhaat bilepaikat (okei miks laitoin ton monikkoon, bileet melkein joka ilta samassa paikassa :D) ja kertoili paljon kulttuurista. Numeron antaminen ennen lähtöä ei ehkä vaan ollut niin hyvä idea, nimittäin niistä whatsappin ääniviesteistä, joista ei saanut mitään selvää kun paikallinen aksentti oli ihan livenäkin vähän haastava ei meinannut tulla loppua haha. Täytyy antaa kyllä sitkeydestä credittiä!

Matkustettiin Port Antonioon, toiselle puolelle saarta Kingstonista nähden, paikallisbussilla eli semmosella minibussilla joka sullottiin niin täyteen kun mahdollista. Siellä kuin sillit suolassa ja kanssamatkustajia kuolemalta suojaten pitäen matkalaukkuja epätoivoisesti paikallaan kului pari tuntia. Maisemat oli upeita ja matka todella halpa! Port Antoniosta oltiin varattu Airbnbn kautta kämppä suomalaisen (!!) Annelin luota. Anneli oli tosi mukava tapaus, joka oli muuttanut muutama vuosikymmen sitten maailmalle ja päätynyt Jamaikalle, ja jonka suomi oli todella finglishiä. Majapaikka oli ihana, kivasti kukkulalla josta näki merelle, tosi rauhallinen mutta silti hyvin keskeisellä paikalla (no okei se ei oo niin haastavaa noin pienellä paikalla :D)

Port Antonio oli tosiaan pieni n. 10 000 asukkaan kaupunki. Keskusta oli nähty hetkessä! Siellä käytiin pari kertaa syömässä ja kaupassa ostoksilla. Sieltä myös otettiin aina sitten route taxi, että päästiin 10-20km päässä sijaitseville rannoille.

Pääkatu molempiin suuntiin

Ne rannat vasta sitten olikin jotain upeeta! Ja se matkustussysteemi jotain parasta. Tosiaan Port Antonion keskustasta otettiin aina taksi rannoille, ja ne oli sellaisia route taxeja, jotka siis matkusti tietyn matkan auto aina niin täynnä kun vaan suinkaan mahtui ja jätti matkustajia sitten matkan varrelle. Maksimissaan matka tais matkaa 200 Jamaikan dollaria eli 2 dollaria ja varsinkin takaisin päin oli hauska tulla ku seisottiin vaan käytännössä keskellä viidakkoa menevällä tiellä ja liftattiin auton kyytiin :D Ekana päivänä päästiin heti takaisin, mutta toisella kerralla jouduttiin vähän kauemmin venaamaan.

 
Aurinko ei oikein halunnut näyttäytyä meille koko Jamaikan osuuden aikana. Todella tuskasen kuuma lämmin oli kyllä koko ajan ja aurinkoa pystyi hyvin ottaa palamatta hirveen helposti, mutta auringottomuus oli harmi oikeastaan vaan sen takia et toi Karibianmeren upea kristallinkirkas väri olis näyttäytynyt kuulemma vielä upeampana auringonpaisteessa. Välillä siitä sai vilahduksia ja oli kyllä nytkin upee. Tossa sen parinkymmenen kilsan säteellä oli kolme eri rantaa jossa käytiin, Winnifred beach oli niistä meidän suosikki. Se oli uskomattoman rauhallinen poukama, jossa ei kauheasti ollut muuta porukkaa ja oli paras (tai ainakin sympaattisin) rantaravintola. Joskus siellä vaan paikalliset alko käymään vähän liian tuttavallisiksi, eikä usein edes kuulokkeiden korviin laittaminen ja tietoinen ignooraaminen kauheesti auttanut. Toisella rannalla käytiin kokeilemassa surffausta, tosin se oli aikamoista huuhaata, kun kyllä kuulemma voi hyvin surffata vaikka aaltoja ei juuri ollut ja sitten hieman olutta ja pilveä vetänyt surffiohjaaja koitti kutsua meille aaltoja ja sen ainoat ohjeet oli, että täytyy tuntea ne aallot :D nojoo kokemus sekin. Kolmas ranta oli semmosen hienon bungalowi-hotellin yksityinen ranta. Upea ranta oli kyl kans ja varsinkin rannan vieressä olevat pienet laguunit todella kauniita ja ihanan rauhallinen, mutta oli se Winninfred kaikista ihanin!

Matkalla rannalle

Jamaika oli stereotypioidensa veroinen, eli pilvi kyllä haisi ja sitä poltettiin (polttivat, he) kaikkialla, reggae pauhasi ja meininki oli vaan käsittämättömän rentoa, vastaus lähes kaikkeen oli että "no problem". Otettiin lentokentälle lopulta kyyti taksikuskipapalta, joka oli sattunut kyyditsemään meitä muutenkin aika paljon ja oli kyllä hintansa väärti. Päästiin suoraan kotiovelta Kingstoniin (yöksi nukkumaan lentokentälle, koska lento oli niin aikaisin, oli sekin kokemus) ja ajettiin sinne rantaviivaa pitkin yli pari tuntia. Maisemat oli aivan käsittämättömän henkeäsalpaavia, reggae soi ja itse kullakin oli kyllä pala kurkussa kun piti sanoa Jamaikalle hei hei. Upea, upea maa, jos ikinä saatte mahdollisuuden niin menkää ja nimenomaan tonne Portlandin alueelle, sitä ei ole vielä kovin monet turistit löytänyt!

Miami

(Oon kirjoitellut tätä tekstiä jo varmaan noin kuukausi sitten, joten toi alkuteksti liittyy elokuu-fiiliksiin, ei niinkään Madridiin, oon tosi ajan tasalla täällä, enkä tietenkään jaksa muokata :D Aattelin, että pitäisköhän oikeesti nyt saada nää reissupostaukset valmiiksi, et pääsisi hetkeksi nauttimaan rantakuvista, Madridissa on yllättävänkin syksyistä, ja öisin kylmä ku lämmitys ei oo vielä päällä!)
Ihan outoa, mutta toisaalta tosi ihanaa kirjoittaa reissusta ja muistella sitä, tuntuu nimittäin, että alkukesä, toi reissu ja se ihana rentous ja vapaus olis joltain toiselta planeetalta, eikä oo voinut tapahtua tänä kesänä. Nyt mun elämä on lähinnä ollut vaan töitä, töitä ja vähän lisää töitä, ja tuntuu et kesä on mennyt ihan ohi. Vapaapäivät on ollut ihania, mutta niitäkin on aikas vähän, niin ne ei paina tässä vaakakupissa niin paljon. Noh rahaa tarttee kaikkeen ihanaan mitä on suunnitteilla ja tietysti tohon reissuunkin kului ihan kiitettäväsi, ei siinä mitään että tavoitteena ollut kesän #workhardplayhard on ollut pikemminkin #workhardworkhard :D

Niin, eli Miami. Se oli reissun eka kohde, Aneten kanssa aika into pinkeenä oltiin pe-aamuna aikasin Helsinki-Vantaalla valmiina matkaan, Lontoon kautta saavuttiin Miamiin ja tavattiin Jannika siellä. Tää tuleva vuodatus ei varsinaisesti liity reissuun ja jos haluaa skipata vahvat mielipiteet ja politisoinnin ja siirtyä suoraan matkakertomukseen, lue vasta seuraavasta kappaleesta alkaen :D Mun on kuitenkin pakko sanoa, et oli hämmentävää löytää ittensä Jenkeistä. Tytöt oli valinnut matkakohteet ennen ku mä liityin niiden seuraan matkalle ja ei sillä etteikö näin jälkikäteen ajateltuna kaikki kohteet olis ollut mahtavia ja ettenkö aina olis halunnut käydä varsinkin New Yorkissa, ei minä vaikka vuosi sitten olisi millään uskonut, että löytää ittensä vuoden päästä jostain muualta Jenkkilästä kuin Nykistä (tai edes sieltä). Jokainen, joka on lukenut vähäänkään enempää Latinalaisen Amerikan historiasta ja nykypäivästä vihaa Yhdysvaltoja valtiollisena toimijana. Lisäksi mä inhoan niiden itse päättämäänsä asemaa maailmanpoliisina, sekä sitä että ne kuvittelee olevansa ilmastonmuutoksen yläpuolella, ja ne voi esimerkiksi ajella maastureillaan kuin viimeistä päivää, mitä sillä nyt julkisella liikenteellä tekee. Lentokentillä vahvistui myös halveksunta niitä turvatoimia vastaan ja sitä että ne kuvittelee, että jokainen on a) terroristi b) haluaa jäädä laittomasti niiden maahan. Entä jos joku ihan oikeasti haluaa vaan tulla lomalle muutamaksi päiväksi ja sitten ihan suosiolla ja mieluusti lähtee pois? Mulla oli valtavasti stereotypioita ja ennakkoluuloja Jenkkilää ja jenkkejä kohtaan, ja niistä osa osottautui todeksi ja osa ei.

Jenkkeihin oli tästä kaikesta huolimatta kuitenkin päädytty ja olihan se mielenkiintoista päästä kokemaan.

Ihan järjettömän kokoiset salaatit ekassa dinerissa

Miamissa kaikki oli suurta ja hienoa. Katumaasturit kilpaili suuruudellaan ja ruoka-annokset oli valtavia, talot korkeita ja hienostuneen kauniita, ja ihmiset sitäkin kauniimpia. Meiän hotelli oli South Beachin aika päässä, joka oli kyllä hyvä valinta, sijainti oli keskeinen rannan ja iltaelämän kannalta, mutta kuitenkin vähän syrjässä.Tästä tekstistä tulee nyt varmaan aika sillisalaatti, lähinnä isken kuvia ja sitten selitän niitä enemmän tai vähemmän.

Ekana aamuna olin tosi ylpeä meistä kun mentiin Jannikan kaa lenkille (tai no okei Jannulle ihan normaalitoimintaa, mutta mä oon maailman huonoin lenkkeilijä :D) Kello oli yheksän aamulla, mutta lämmin oli ja rannalla aikas paljon muitakin lenkkeilijöitä, oli kyl kiva kokemus! Se olikin kyllä ainut aamu ku mut sai moisen urheilusuorituksen tekemään, Jannu yritti toisenakin aamuna mutta palas aika pian kaatosateen yllätettyä. Pari kertaa Miamissa oli kunnon ukkosmyrsky, vettä tuli niin pirusti.

Kuuluisa Ocean Drive

Yhtenä päivänä lähettiin käymään Downtownissa ja tsekkaamassa Little Havanna tavoitteena löytää jotain hyvää kuubalaista ruokaa ja meininkiä. Matka bussilla sinne oli aika vaikuttava, 15 min bussilla ja siinä välissä oli muutama saari, joissa näytti olevan aina vaan hulppeampia taloja ja ilmeisesti saarille ei edes tavalliset tallaajat päässy. Downtownissa ei ollut mitään kauhean ihmeellistä ainakin yhen päiväretken perusteella, vain todella paljon korkeita rakennuksia ja kiva puisto. Sen lisäksi täytyy sanoa, että vaikka Miamissa ei tunnuttu käyttävän julkista liikennettä juurikaan (monsteriautot anteeks katumaasturit on niin hirveen paljon kätevämpiä), oli se mielettömän toimivaa ja halpaa! South Beachia pääsi ympäriinsä bussilla, joka maksoi 25 senttiä ja keskustassa oli semmoinen juna, joka meni noin 10 metrin korkeudessa paria eri reittiä, ja se oli ilmainen. Miami sai suurensuuren plussapisteen tuosta. 

Little Havanna oli aika pettymys, tai ainakin pääkatu oli vaan leveä katu, jossa meni paljon autoja, eikä löydetty kuubalaista ruokaa vaikka paikalliselta herraltakin kysyin asiasta. Ilmeisesti olisi pitänyt tietää vähän tarkemmin minne on menossa, mutta me tyydyttiin sitten vaan syömään meksikolaista ruokaa (no jotain latinoa ees, ja nam oli hyvää!) ja ottamaan kuvia palomiesten kanssa :D Miami oli kyllä siitä hauska kaupunki, että aivan kaikkialla ja koko ajan kuuli espanjaa. Miamihan on Jenkkien latinopääkaupunki ja ilmeisesti jopa puolet kaupungin asukkaista on espanjankielisiä. Joissain Latinalaisen Amerikan määritelmissä myös Miami lasketaan kuuluvaksi tähän alueeseen. Olin siis onnellinen päästessäni höpöttämään myös espanjaa!

Hyvää italiaista ruokaa!

Shoppailemassa käytiin vähän kuuluisalla ostoskadulla Lincoln Roadilla, jonka lisäksi Aneten kanssa tehtiin ostosmatka melkein tunnin matkan päähän valtavan kokoiseen ostoskeskukseen. Yllättävän vähän ostettavaa kuitenkin löydettiin! Suurin osa kaupoista oli vähän liian hienoja mun makuun, oikeastaan ainoastaan Forever21 oli sopiva mun lompakolle (oon muutenkin maailman pihein shoppailija, katon yleensä aina vaan ale-hyllyt ja ostan niistä :D) ja kyseisestä löytykin matkan kohteissa jonkun verran kaikkea, valikoimakin oli todella suuri. Lisäksi Jenkit ja Puerto Rico oli tietenkin Converse- ja Vans rakastajan taivas! Ostin yhet Vansit ja kahet Converset ja maksoin niistä yhteensä n. 60 euroa, kun sillä hinnalla ei olisi saanut ees yhtiä consseja tältä puolelta Atlanttia.

Jalkapallon MM-kisat osu just meiän reissun ajalle, ja vaikkei katottukaan kauheen monta matsia, oli se mukana reissussa koko ajan. Jamaikalla meiltä aina kyseltiin, että mitä joukkuetta kannatetaan, Puerto Ricossa törmättiin Kolumbian kannattajiin ja katoin koko huippujännittävän Brasilia-Kolumbia puolivälierän JFK:llä lentoa odottaessa todella monen Brasilian-kannattajan kanssa. Miamissa mentiin ihan tietoisesti kattoo yks peli terassille, jossa oli muutama muukin ihminen ja meininki mahtava!

Miami oli hyvä reissunaloituspaikka. Rento meininki, paljon aurinkoa ja rantaa, kelpasi kyllä. Taidettiin olla vissiin viis päivää yhteensä ja se oli kyllä ihan hyvä aika, pääsi näkemään kaiken oleellisen.  Miamista matka jatkuikin sitten Jamaikalle, siitä seuraavaksi! Ah sanon jo nyt, et Jamaika oli aivan mahtava, rakastuin *-*

Kattoterassibileet oli aika siistit!

Ah ja nam yksinkertaisesti vaan aivan mielettömän hyvät ribsit ja viel noiden bataattiperunoiden kaa, T.G.I Fridays <3 Käytiin uudestaan vielä NYKissäkin (kaks kertaa kröhm), et pääs viel herkuttelemaan noilla. Joku sano, et Madridissakin on Fridays, sinne on pakko päästä!

Kuka muu muka

Eilinen oli parhautta. Oltiin saatu siis Anniinan kaa liput Cheekin lisäkeikalle stadionille, ja tätä oltiinkin odotettu jo viime joulukuusta lähtien. Sää oli onneksi kirkas, sadetakin olin ottanut ihan turhaan mukaan. Siis herranjumala minkälainen keikka! Show oli aivan mieletön kaikkine ilotulituksineen, valoineen ja räjähdyksin.

Lavalla oli tosi paljon vierailijoita, Cheekin omista biiseistä ketään ei tullut taustanauhalta, vaan jokainen oli ihan ite laulamassa osuutensa. Sanni oli ihanin, samoin kuin Mitä tänne jää -biisissä vieraillut Erin, Jukka Poika ja Jonne Aaron myös. Oltiin aika lähellä jo valmiiks (aitojen takana oli golden circle, johon en tiiä paljonko liput olis maksanut), mutta pian huomasin, et sinne aitojen sisälle menee enemmän porukkaa ja ne jakaa rannekkeita sinne, joten seurattiin porukkaa ja päästiin sinne golden circlelle siis ilmaiseksi! Kelpaa ;)

Musta tuntuu, etten kunnolla ees muista tosta keikasta, koska oon ollut niin hurmiossa. Hypittiin, tanssittiin ja laulettiin aivan täysiä koko keikka, niinku musta tuntuu et loput 40 000 ihmistäkin teki. Fiilis oli aivan uskomaton, meteli ihan järjetön ja aivan mieletöntä ku vähän hitaammissa biiseissä pimeässä illassa oli katsomot täynnä sytkäreitä ja kännykän valoa. Huh huh, en tiiä miten tästä nyt innostuin oman postauksen tekemään, varsinkaan ku en tiiä oliko tässä nyt niin kauheesti asiaa mut ah ja huh oon niin rakastunut, on se vaan Suomen komein mies. Se karisma on vaan jotain käsittämätöntä! Huomasi, että Cheekiä varmasti jännitti tosi paljon, koska vähän harmittavasti siltä ei näkynyt niin paljon sitä maailman ihanin hymyä mitä oon edellisillä keikoilla todistanut, se "mitä ihmettä te kaikki teette täällä, ette voi tykätä musta niin paljoa" veikeä hymy. Välillä se näytti keskittyvän niin paljon siihen, ettei suorituksessa mee mitään pieleen, että toivon että se myös kuitenkin tajusi nauttia kunnolla ja olla ylpeä saavutuksestaan. No jopas meni tämmöseks rakastuneen höpinäksi ;D


Anyway oon vaan vieläkin niin onnellinen, että tajuttiin ostaa noi liput ja saatiin ne, mulla on vieläkin niin euforinen olo aivan mahtavasta illasta, olis tehnyt mieli ostaa lippu tällekin illalle :D no onneks meteli on niin kova, et se kuuluu mun kämpille asti ja just harkitsen tässä pientä iltalenkkiä stadionin lähelle kuuntelemaan josko se soittais jotain eri biisejä tänään. Ah vihatkoon kuka vihaa, mut mä kyllä rakastan <3

Mulla olis ollut Parempi mies -biisistä parempi video, mutta se oli liian iso lähetettäväksi. Tässä pieni pätkä Fiiliksissä -kappaleesta, toimi kans aikas hyvin kreisibailaukseen

Ps. Keskiviikkona oli sateen jälkeen aivan upea sateenkaari keskustassa:

Pps. Nyt ku mulla on Samsung puhelimena, niin mulla on myös kaikenmaailman hienouksia, kuten instagram, käyttäjänimi saarkaroliina, jos jotakuta kiinnostaa :)

Ppps. Anteeks etten vieläkään oo kirjoittanut reissusta sen enempää! Mun kone reistailee, työt lamaannuttaa mut sen verran pahasti et kotona ei juuri muuta jaksa tehä ku lysähtää sängylle ja kattoa Serranoita (vähän preppaan itteäni Madridin espanjaa varten), mut koitan löytää energiaa, kyl mä itekin haluisin lukea mitä saankaan aikaseks kirjoittaa :D

But first, let me take a selfie

Dodii, pari viikkoa oon ollu taas Suomessa ja ehin just viikonlopun käväistä Kööpenhaminassakin. Meiän tyttöjen reissu oli aivan upea, kolmessa viikossa koettiin ja nähtiin uskomattoman paljon hienoja asioita, aika meni todella nopeasti. Epätasaisen tasaisesti tulee omat kirjoitukset jokaisesta kohteesta, mutta koska matkalla tuntui olevan selkeä teema, tehdäänpä ensimmäisenä yksi postaus siitä. Eli haha ette näe vielä juurikaan maisemia, lähinnä vaaan meidän pärstiä :D Eli pääsette nauttimaan matkan parhaista selfieistä, suurimmasta osasta kiitos Anetelle, meiän selfie-mestarille ;)

Miamissa hotellissa

Miami Beach

Miami downtown

Puerto Ricossa vuokra-auto

Times Square

Boston Bay, Jamaika

El Yunquen sademetsä, Puerto Rico

San Juan, Puerto Rico

METin portaat, New York

Times Square

Kattoterassi Nykin hotellissa

Hotellilla Puerto Ricossa

Brooklyn Bridge, New York

Tää tyyppi pyöri tuolla ja otti kaikkien kanssa kuvia huutaen aina "random selfie", hauskaa oli :D kuva Instagramista.

Bongaa meiät! (kuva Instagramista)

Seuraavalla kerralla sitten jotain maisemiakin :D

Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin

(Anetelle propsit kuvasta!) Ei mulla oikeastaan muuta, mulla alkoi kesäloma, huomenna on lähtö, kolme viikkoa, neljä kohdetta, kaksi ihanaa matkakumppania, ah onko parasta vai onko parasta! En oo taas vaihteen vuoksi yhtään tajunnut, että lähetään ihan justiinsa, se varmaan iskee vasta sitten ku ollaan Miamiin laskeuduttu. Siis ihan oikeesti, Karibian turkoosi vesi, Miamin Little Havanna ja hei New York, onhan se todellakin yksi bucket list-kohdista!

Palailen sitten reissun jälkeen tunnelmiin varmasti miljoonien kuvien kera :)