Kuka muu muka

Eilinen oli parhautta. Oltiin saatu siis Anniinan kaa liput Cheekin lisäkeikalle stadionille, ja tätä oltiinkin odotettu jo viime joulukuusta lähtien. Sää oli onneksi kirkas, sadetakin olin ottanut ihan turhaan mukaan. Siis herranjumala minkälainen keikka! Show oli aivan mieletön kaikkine ilotulituksineen, valoineen ja räjähdyksin.

Lavalla oli tosi paljon vierailijoita, Cheekin omista biiseistä ketään ei tullut taustanauhalta, vaan jokainen oli ihan ite laulamassa osuutensa. Sanni oli ihanin, samoin kuin Mitä tänne jää -biisissä vieraillut Erin, Jukka Poika ja Jonne Aaron myös. Oltiin aika lähellä jo valmiiks (aitojen takana oli golden circle, johon en tiiä paljonko liput olis maksanut), mutta pian huomasin, et sinne aitojen sisälle menee enemmän porukkaa ja ne jakaa rannekkeita sinne, joten seurattiin porukkaa ja päästiin sinne golden circlelle siis ilmaiseksi! Kelpaa ;)

Musta tuntuu, etten kunnolla ees muista tosta keikasta, koska oon ollut niin hurmiossa. Hypittiin, tanssittiin ja laulettiin aivan täysiä koko keikka, niinku musta tuntuu et loput 40 000 ihmistäkin teki. Fiilis oli aivan uskomaton, meteli ihan järjetön ja aivan mieletöntä ku vähän hitaammissa biiseissä pimeässä illassa oli katsomot täynnä sytkäreitä ja kännykän valoa. Huh huh, en tiiä miten tästä nyt innostuin oman postauksen tekemään, varsinkaan ku en tiiä oliko tässä nyt niin kauheesti asiaa mut ah ja huh oon niin rakastunut, on se vaan Suomen komein mies. Se karisma on vaan jotain käsittämätöntä! Huomasi, että Cheekiä varmasti jännitti tosi paljon, koska vähän harmittavasti siltä ei näkynyt niin paljon sitä maailman ihanin hymyä mitä oon edellisillä keikoilla todistanut, se "mitä ihmettä te kaikki teette täällä, ette voi tykätä musta niin paljoa" veikeä hymy. Välillä se näytti keskittyvän niin paljon siihen, ettei suorituksessa mee mitään pieleen, että toivon että se myös kuitenkin tajusi nauttia kunnolla ja olla ylpeä saavutuksestaan. No jopas meni tämmöseks rakastuneen höpinäksi ;D


Anyway oon vaan vieläkin niin onnellinen, että tajuttiin ostaa noi liput ja saatiin ne, mulla on vieläkin niin euforinen olo aivan mahtavasta illasta, olis tehnyt mieli ostaa lippu tällekin illalle :D no onneks meteli on niin kova, et se kuuluu mun kämpille asti ja just harkitsen tässä pientä iltalenkkiä stadionin lähelle kuuntelemaan josko se soittais jotain eri biisejä tänään. Ah vihatkoon kuka vihaa, mut mä kyllä rakastan <3

Mulla olis ollut Parempi mies -biisistä parempi video, mutta se oli liian iso lähetettäväksi. Tässä pieni pätkä Fiiliksissä -kappaleesta, toimi kans aikas hyvin kreisibailaukseen

Ps. Keskiviikkona oli sateen jälkeen aivan upea sateenkaari keskustassa:

Pps. Nyt ku mulla on Samsung puhelimena, niin mulla on myös kaikenmaailman hienouksia, kuten instagram, käyttäjänimi saarkaroliina, jos jotakuta kiinnostaa :)

Ppps. Anteeks etten vieläkään oo kirjoittanut reissusta sen enempää! Mun kone reistailee, työt lamaannuttaa mut sen verran pahasti et kotona ei juuri muuta jaksa tehä ku lysähtää sängylle ja kattoa Serranoita (vähän preppaan itteäni Madridin espanjaa varten), mut koitan löytää energiaa, kyl mä itekin haluisin lukea mitä saankaan aikaseks kirjoittaa :D

But first, let me take a selfie

Dodii, pari viikkoa oon ollu taas Suomessa ja ehin just viikonlopun käväistä Kööpenhaminassakin. Meiän tyttöjen reissu oli aivan upea, kolmessa viikossa koettiin ja nähtiin uskomattoman paljon hienoja asioita, aika meni todella nopeasti. Epätasaisen tasaisesti tulee omat kirjoitukset jokaisesta kohteesta, mutta koska matkalla tuntui olevan selkeä teema, tehdäänpä ensimmäisenä yksi postaus siitä. Eli haha ette näe vielä juurikaan maisemia, lähinnä vaaan meidän pärstiä :D Eli pääsette nauttimaan matkan parhaista selfieistä, suurimmasta osasta kiitos Anetelle, meiän selfie-mestarille ;)

Miamissa hotellissa

Miami Beach

Miami downtown

Puerto Ricossa vuokra-auto

Times Square

Boston Bay, Jamaika

El Yunquen sademetsä, Puerto Rico

San Juan, Puerto Rico

METin portaat, New York

Times Square

Kattoterassi Nykin hotellissa

Hotellilla Puerto Ricossa

Brooklyn Bridge, New York

Tää tyyppi pyöri tuolla ja otti kaikkien kanssa kuvia huutaen aina "random selfie", hauskaa oli :D kuva Instagramista.

Bongaa meiät! (kuva Instagramista)

Seuraavalla kerralla sitten jotain maisemiakin :D

Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin

(Anetelle propsit kuvasta!) Ei mulla oikeastaan muuta, mulla alkoi kesäloma, huomenna on lähtö, kolme viikkoa, neljä kohdetta, kaksi ihanaa matkakumppania, ah onko parasta vai onko parasta! En oo taas vaihteen vuoksi yhtään tajunnut, että lähetään ihan justiinsa, se varmaan iskee vasta sitten ku ollaan Miamiin laskeuduttu. Siis ihan oikeesti, Karibian turkoosi vesi, Miamin Little Havanna ja hei New York, onhan se todellakin yksi bucket list-kohdista!

Palailen sitten reissun jälkeen tunnelmiin varmasti miljoonien kuvien kera :)

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa

Pääsiäisenä ihanassa säässä ekaa kertaa mökillä ja grilliruokaa, ah mikä kesäfiilis!

Hei taas todella pitkästä aikaa! Aiempi kerran kuukaudessa kirjoitustahti on nähtävästi vaihtunut kerran kahessa kuukaudessa tahtiin.. No mutta nyt tulee muutosta, sillä vihdoin on (melkein) se himoitsemani toukokuu, ja tiättekö mä oon ihan just kandi! Just muokkasin kypsyysnäytteen kuntoon, ja se olikin sitten viimeinen asia, mitä mun piti tähän tutkintoon kirjoittaa <3 Nyt vaan venailen, että saisin viimeiset arvosanat ja sitten ens viikolla voin viedä kaikki suoritusmerkinnät tiedekuntaan ja valmistua!! Just eilen mun opettaja oli arvostellut mun kandin, ja sain siitä vitosen, eli parhaimman arvosanan! Fiilis on mieletön, sen kandin eteen on nimittäin stressattu ja tehty töitä ihan hulluna, aivan mahtavaa saada siitä noin hyvä palkinto. 

Mut juu kandista teen ihan oman kirjoituksensa, ja muutenkin postauksia alkaa varmaan syntyä taas vähän useammin, mulla nimittäin vihdoin monen kuukauden jälkeen on vähän vapaa-aikaakin :o Ehdin jo tossa kiireisimpänä aikana unohtaa, että mitä se semmonen käsite kuin vapaa-aika oikein tarkoittaa. Noh senkin takia tänä keväänä oon käynyt läpi hieman useampiakin hermoromahduksia, mutta ehkäpä tää vihdoin tästä.

Mutta siis nyt palaan muutamaan juttuun, jotka on tapahtunut jo tammi-maaliskuussa, joista on pitänyt pitkään kirjoittaa. Ensinnäkin tän tekstin otsikko on mun mielestä yks parhaimmista elämänohjeista, joita voi musiikista saada, eli Pariisin Kevään Pikku-Huopalahti-biisistä. Kun mun perulainen kaveri viel oli täällä, käytiin Pariisin Kevään keikalla Tampereella. Älkää kysykö miks se tykkää musiikista, jonka lyriikoista se ei ymmärrä mitään (mäkään en tajua että miksi :D), mutta tykkää kuitenkin ja mä rakastan tota bändiä! Keikan jälkeen rakastan vielä enemmän, aivan mahtava tunnelma, ihania kappaleita ja oltiin melkein eturivissä. Ennen encorea ne poistu lavalta suoraan siitä mun vierestä ja olisin halutessani voinut koskettaa Arto Tuunelaa, mut ei sit ihan kehannut. Ah varsinkin Meteoriitti, se on mun oodi Perulle ja siihen liittyy niin paljon muistoja, mahdoton selvitä siitä biisistä ilman kyyneleitä. Christian otti näitä kuvia ku mä keskityin vaan nautiskelemaan hetkestä, kiitos sille!

Käytiin Tampereella myös Näsinneulassa ihailemassa maisemia. Toi oli ihan maaliskuun alkua, Näsijärvi oli vielä jäässä ja maisemat upeat, varsinkin auringonlasku todella nätti. Istuttiin siellä lähemmäs pari tuntia ihan vaan nautiskelemassa rauhasta.

Silloin kun Christian oli täällä, tuli tehtyä ton Tampereen lisäksi paljon "turistijuttuja" ja muutenkin kaikkea kivaa, jota ei olisi ehkä muuten tehnyt, joten niistä fiilistelyä vielä. Kuvat on aika talvisia, mutta ei se mitään, parempi myöhään ku ei milloinkaan muistella sitä melkein-talvea mikä täällä oli :D

Käytiin mm. Rautatientorilla luistelemassa. Ihan hyvin toi yks veti, ei ees kaatunut kertaakaan, mutta muuten ei meno mitään päätähuimaavaa ollut. Enpä itekään oo luistellut varmaan pariin vuoteen niin olin kyllä kans vähän hukassa. (Sori muuten kaikki kuvat tässä kirjoituksessa on kännykällä otettuja, ja mun rakas nokiani on vähän heikko kuvanlaadun kanssa..)

Suosittelen ehdottomasti menemään joskus Suomenlinnaan talvella! Siellä ei ollut yhtään ketään, mitä ei ikinä tapahtuis kesällä. Oli tosi nättiä! Ja oli kiva nähdä ne samat paikat, joissa on kesällä monen monta kertaa käynyt, myös talvella hieman erinäköisinä. Okei myös oli noin -20 astetta, joten ihan ymmärrän ettei kukaan muu hullu lähtenyt sinne Siperiaan. Onneks ei kuitenkaan tuullut! Sen 20 astetta pakkasta voi viel ottaa, mut jos siihen lisättäis tuuli, tulis kyllä ruumiita.

Mul oli hei neljät housut päällekkäin ja silti meinas jäätyä :D

 

Noniin siinä nyt jonkun verran kuvia. Ainiin btw, mun pieni ahdistus siitä, ettei oo mitään matkoja konkreettisesti tiedossa, on muuttunut aika radikaalisti. Just pääsiäisenä olin Jannikan ja sen Pariisin kavereiden kanssa Barcelonassa muutaman päivän. Barcelona oli ihana kuten aina ja siellä oli jo aika lämmin, niin pysty istuskelemaan puistoissa, rannalla ja terasseilla. Olin vaan kipee koko matkan, ja jaksoin vain finrexin ja buranan avulla, niin mulla meni koko reissu vähän plörinäksi. Mutta sen verran mitä pystyin olemaan meiningeissä mukana, oli kivaa! Niin ja sit kesäkuussa odottaa aikasmoinen reissu, kun siskokset lähtee vihdoin valloittamaan maailmaa, mitä meiän on tosi pitkään jo pitänyt tehdä. Edessä on kolme viikkoa reitillä Miami-Jamaika-Puerto Rico-New York, kaikki muu vielä aikas auki, mut eiköhän tuu aikas upeeta! Ja sit viel heinäkuussa ihan miniloma mun veljen kanssa Kööpenhaminaan, liput oli niin halvat, et olis ollut melkein rikos olla ostamatta niitä, ja ihana päästä vihdoin Kasun kanssa jonnekin matkalle. Juu että nyt näitä reissuja on tässä jonkin verran kertynyt taas ja töitä on pakko tehä hulluna kerätäkseen rahaa, mutta ei se mitään :D

Kauneus sekoittaa mun pään

Koska ainakaan mun mielestä ulkomaalainen ei voi tulla Suomeen ja olla käymättä Lapissa, vietettiin muutama viikko sitten muutama päivä mun porukoiden ja sen mun perulaisen kaverin kanssa Pyhätunturilla. Pyhällä on aivan uskomaton merkitys mulle: jos täytyisi laittaa paikkoja tärkeysjärjestykseen, tulisi se varmasti kolmantena Helsingin kodin ja Riksun kodin jälkeen.

Ollaan oltu ekaa kertaa Pyhällä yli 15 vuotta sitten! Valitettavasti mulla ei oo tällä koneella nyt mitään kunnon arkistojen kätköistä löytyviä helmiä, mutta osa tän kirjoituksen kuvista on vuosilta 2010 ja 2012. Oltiin tuolla siis ekan kerran yli 15 vuotta sitten ja ollaan käyty siellä yli 10 kertaa, en ees muista tarkkaa lukumäärää. En oo koskaan ollut Lapissa missään muualla, varsinkin nyt kun sinne ehtii suunnilleen kerran kahdessa vuodessa, ei ole ollut edes tarvetta mennä muualle. Pyhä on semmonen paikka, mihin haluaa aina takaisin <3 15 vuoden aikana se on muuttunut, ja ollaan nähty sen kasvavan, mutta silti se on semmonen ihmisenkokoinen, rauhoittumisen paikka. Hiihtolomalla (okei maanantai-illan) after skissä rinnebaarissa oli meidän lisäksi ehkä viisi ihmistä, eli se ei todella ole bilemesta :D Sieltä löytyy kuitenkin aina ne kaikista tärkeimmät: aina Pohjoisrinteet, jotka ei metsäreitteineen petä koskaan, sieltä löytyy aina parasta ruokaa Huttu-Uulasta, jonka omistaja "Komee" tunnistaa meiät, vaikka viimisimmästä visiitistä olisikin kulunut pari vuotta.

Vähän lisää tunnelmakuvia edellisiltä vuosilta:

Välimatka on suhteellinen käsite

Tälläkin kerralla reissu meni varsin perinteisesti. Lapissa löytää aina itestään ulkoiluihmisen. On ihanaa, kun menee nukkumaan aikaisin, että ehtii saamaan kunnon yöunet, vaikka onkin pystyssä ennen yhdeksää (joka on mulle tosi aikasin!) ja sitten on koko päivän ulkona. Pari päivää kulu mulla lautaillessa ja yhtenä päivänä käytiin hiihtämässä. Meiän perulaisvahvistukselle Lappi oli varsin eksoottinen ja se lumen määrä yllätti. Iskä opetti sitä hiihtämään ja mua suuresti harmittaa, etten nähnyt tätä näytöstä! Oli se kuulemma ihan muutaman kerran kaatunut ennen kun tajusi jutun juonen. Tosin silti toisena päivänä äiti löysi sen umpihangesta "oikaisemasta" mökille.. Tarina ei kerro, mikä älynväläys oli saattanut sen sinne umpihankeen hiihtämään, oli varmaan hieman haastavaa :D

Muistaakseni ihan ekalla kerralla Lapissa ollessa olin viel niin pieni, etten lasketellut, mutta seuraavana vuonna sitten kyl jo painelin suksilla. Suksilla menin muutamat vuodet, kunnes opettelin laudan. En lautaile oikeastaan muuten kun Lapissa, joten se on aina hieman jännittävää mennä kahen vuoden tauon jälkeen mäkeen, varsinkin kun itsesuojeluvaisto kasvaa vuosi vuodelta.. Se on kuitenkin ihana huomata, että joka kerta se taito jostain selkärangasta tulee ja tälläkin kertaa viiletin mäkeä todella kovaakin alas. Rakastan lautailua! Se vapauden tunne on jotain todella voimauttavaa ja sitten kun uskaltautuu metsäreiteille välillä juuttumaan umpihankeen, on fiilis loistava. Eka päivä meni ihan sika hyvin, mutta mökille päästessä olin aivan kuollut. Se on hullun raskasta liikuntaa, kun joudut kontrolloimaan kroppaasi aivan koko ajan. Seuraavana päivänä mun koko keho huusi vastalauseita, mutta kun lippu oli kaheksi päiväksi ostettu, oli pakko mennä mäkeen. Aluksi oli ihan hirveetä, en luottanut itteeni yhtään ja olin varma, että kaadun joka toinen sekunti. Mäen huipulta itkuinen puhelu iskälle ja sen neuvo oli, että ota shotti! Noh en alkanut kuitenkaan ryyppäämään, mutta tunnetusti hyvä ruoka, parempi mieli ja Uulan päivän pihvin jälkeen johan pystyi taas laskemaan hyvällä itsetunnolla ja ilman pelkoa siitä, että kuolee minä hetkenä tahansa :D

Oli tosi turvallinen olo lähteä laskemaan ekaa laskua kahteen vuoteen, kun näkyvyys oli tämä..

On se vaan niin uskomattoman rakas paikka <3